Yöllä kuume taas nosteli kasvojaan, ja aamulla petivaatteet ja paita olivat läpimärät. Aamukin oli huono. Huonossa olossa ei ole kiva nukkua. Nukuin silti - 11 asti!

Makrulaatikkoa sain tungetuksi eilen alas muutaman haarukallisen, ja jälkkäriksi söin kaksi haukkua lettua ja hilloa. Tuollaisen ruokaorgian jälkeen olo kyllä meni matalaksi, ja sitä krapulaa tässä nyt varmaan kärsitään...

Luen blogivastauksianne ja melkeimpä punastelen. Haastan kuitenkin teitä kertomaan myös omasta voinnista ja elämästänne (ehkä jopa fiiliksistänne) juuri sillä hetkellä. Se on myös teille "vapautavaa", uskokaa pois. Ja minä saan voimaa, kun voin ajatuksissa liidellä luoksenne näiden sairaalaseinien ulkopuolelle.

Tylsäähän täällä on, mutta onneksi olen (uskokaa tai älkää) äärettömän kärsivällinen ihminen. Jutta ei ole. Ajoittaisista kolareista huolimatta tämä on mielestäni loistava kombinaatio - joskus koomisuudessaan jopa vertaansa vailla... Mutta niin on koko Jutta vertaansa vailla, joten teidän olisi parasta pitää hänestä hyvää huolta sillä välin kun minä lojun täällä...

Tuo kakkaproblematiikka kyllä jäytää. Tänäänkin oli ihan sellainen olo, että nyt pönttö räjähtää. Mutta: pelkkää savua ilman tulta, suuri ääni - ei tavaraa... No pitänee vain lisätä ulostuslääkkeen määrää, ja toivoa että ei mene överiksi... ;-)

Halit vaan kaikille, ja vieno pyyntö sairaalta mieheltä: tehkää jotain kivaa jollekin läheisellenne tänään, nyt, heti... :-)