Elikkä, tänään katsotaan mitä veriarvot ja lääkäri sanovat. Saatan nimittäin vieläkin ehtiä kotiin päiväksi tai pariksi, jos hyvä tuuri käy. Eilen söin jo yli puolet Mäkkiateriasta joten se oli hyvä merkki...

Eilen selkis myös miksi makuaisti on mennyttä: solumyrkyt tuhoaa "kaikki" nopeasti uusiutuvat solut, ja suun sekä kielen pintasolukko sisältyvät tähän kategoriaan.

Persheeshtä...

Muuten vointi on ok. Pikkuhiljaa vähentelevät tuota jatkuvaa pahoinvointilääkitystä, ja kohta pääsen siitäkin eroon. Sitten pahoinvointia hoidellaan perinteisesti eli, tarpeen mukaan...

Nyt kun kohti matalasoluisuuttaa ollaan matkalla, tuo kotiloma olisi aikamoisen tärkeä. Sen tietää nimittäin taas, että matalasoluisena voi iskeä ihan mitä tahansa, joten tuon pääkopan kannalta pieni reissu kotona ei olisi pahitteeksi. Se ikäänkuin katkaisisi tämän hoitokerran...

Eipä sitä olisi uskonut, että yksi (kaksi) päivä(ä) kotona voisi merkitä niin paljon. Meikäläinenkin on ottanut aina kaiken niin itsestäänselvyytenä, että ihmetyttää ihan miten sellaista voi kutsua edes elämiseksi. Ympärillä on niin paljon kaunista ja hyvää, jota ei aikaisemmin vain ole tullut arvostaneeksi. Kaipa ihminen turtuu, mutta toivottavasti kuntoutumiseni jälkeen nämä kirjoitukset muistutttavat minua siitä miten asioista tulisi ajatella. Siis omasta mielestäni...

No, näin taas päivän saarna on saatu kasaan, joten eiköhän kuitata, over and out!