Pitkästä aikaa positiivisia uutisia: lääkäri kävi ilmoittamassa minulle tänään tuossa neljän aikoihin, että minulle on löytynyt alustavissa tutkimuksissa (1. vaiheen tutkimus) viisi mahdollista "kantasoluosumaa". Näistä yhden osalta on tehty jo tarkempi tutkimus (2. vaiheen tutkimus), ja kudostyypin perusteella hän olisi sopiva luovuttaja minulle. 3. vaiheen tutkimusta tässä nyt jännitetään, eli siinä määritetään potentiaalisen luovuttajan terveydentila - onko hänestä siis terveytensä puolesta luovuttajaksi...

Aluksi en meinannut asiasta edes blogiin kirjoittaa, mutta ajattelin että pienetkin voitot tässä tilanteessa ovat jakamisen arvoisia. Ainakin omalta osaltani mieli piristyi selvästi, vaikka tietysti ajattelee koko ajan ettei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa...

Mutta, nyt mieli on positiivinen, kun selkeä konkreettinen maali on ainakin huulilla. Löytyy tälle taistelulle vähän kiinteämpää tarkoitusta...

Muutoinkin olo on parempi kuin eilen. Eilinen vatsakipu äityi niin pahaksi, etten ole koskaan tuntenut sellaista kipua mahassani. Tänään (oikeastaan jo eilen illalla kun Jutta tuli käymään) tilanne oli huomattavasti parempi, mutta jatkuva kipupiste tuolta vatsanseuduilta löytyy. Kuumetta ei ole noussut, mistä johtuen lääkäri jopa epäilee että kyseessä on suoliston limakalvo joka on kulunut rikki; toivottavasti suuremmalta sisäiseltä verenvuodolta säästytään...

Kuitenkin, päivä on positiivisuudessaan ikimuistoinen: kun lääkäri kertoi asiasta, en oikein reagoinut siihen millään tavalla, mutta mitä pidemmälle iltaa edetään, sitä valoisammaksi mieli oikeastaan muuttuu. Laatikkooni on tullut selkeästi lisää tilaa, ja hengittäminen onnistuu taas hyvillä mielin. Uskon että tämä oli juuri sitä, mitä olen tarvinnut jotta saisin käännettyä ajatukseni enemmän tähän päivään, enkä pettyisi niin herkästi jos esim. solut eivät nouse seuraavana päivänä.

Päivä kerrallaan on se teesi. Tai vielä parempi, niinkuin Exa sanoi, askel kerrallaan. Tässä ja nyt.
Jes, taisteluinto on siis löytynyt! :-)