Ja taas eilen - lupauksista huolimatta - tuli pidettyä "blogitauko". No, se ei suuri menetys ollut, sillä mitään ihmeempiä ei ole viikonlopun aikana tapahtunut. Sama polkka jatkunut sekä lauantaina että sunnuntaina: vointi ihan ok, syön hyvin, juon paljon, mutta solut vaan ei nouse...

Viime yönä tosin minulla on tainnut pieni kuumekohtaus olla, sillä heräsin tänään aikaisin aamulla hikisenä ja kylmissäni. Toivottavasti seuraavan yön saan nauttia hiettömästä olotilasta, koska tuon kuumeilun takia, todennäköisesti, lepo jäi huonoksi ja nukuin koko aamupäivän aina yli 12 asti.

Lauantaina myös otin itseäni niskasta kiinni ja sain urheiltua mukavasti: 25 minsaa stepperillä ja hyvä treeni käsipainoilla. Pitäisi vain venytellä paremmin, kun nuo sytostaatit kuulemani mukaan heikentävät muutenkin olematonta notkeuttani.

Sunnuntai meni heräämisen jälkeen lähestulkoon kokonaan vierailijoiden viihdyttämänä, mikä on aina hyvä juttu. Tosin, tämä oma tilanne kun on mitä on, en oikein ole viihdyttävää seuraa - ei ole oikein mitään sanottavaa. Toisaalta, useimpien vierailijoiden kanssa ei kyllä tarvitsekaan olla mitään pakottavaa sanottavaa, minulle riittää vain se läheisyys ja ystävyyden tuntu mitä vierailuista saan :-).

Tänään katsoin myös TV:stä ympäristödokumenttia, ja kyllä täytyy sanoa että tämän pikku maapallomme tulevaisuus ei näytä kovin ruusuiselta. Jo nyt käytämme luonnonvaroja selkeästi yli sen, mitä maapallo pystyy tuottamaan, ja odotettavissa on vuoteen 2050 mennessä että meitä on täällä n. 50% nykyistä enemmän! Kyllä vihaksi pistää, että me länsimaalaiset vannomme (talous)kasvun nimeen vieläkin, vaikka on (ollut pitkään) selvää että kehittyvien alueiden tullessa kintereillämme, yhtälö muuttuu täysin mahdottomaksi. Asennemuutoksen paikka on selkeä, ja se lähtee yksilöstä. Harva meistä on valmis tinkimään omasta mukavuudestaan, mutta ilman suurta tinkimistä pienilläkin teoilla on kollektiivisesti suuri merkitys.

Tässä saarna nyt viikonlopun päätteeksi. Nyt nukkumaan.