Veriarvot eivät vielä ole oikein nousseet kunnolla, joten loma jatkuu vielä ensi viikkoon. Odotteluahan tämä "lomailu" sinänsä on, mutta yritetään nyt kerätä mahdollisimman hyvin voimia tulevia koitoksia varten.

Loma on sujunut ok. Päästiin vierailemaan Jutan vanhempienkin luona, mutta valitettavasti hemoglobiini on pysynyt niin matalalla, että korvissa soi ja päässä humisee, eikä oikein jaksa paljoa tehdä. Mutta eilen ja tänään on ollut jo merkkejä, että paremmin jaksaa liikuskella.

Kyllähän tämä koville ottaa menä päivä kerrallaan eteenpäin, mutta välillä on hetkiä, jolloin sairaus jää hetkeksi taka-alalle, ja huomaa taas miksi sitä oikeastaan taistelee. Ensimmäiseen lomajaksoon verrattuna ei enää ole niin vahvoja "elämisen tunteita" (esim. kaiken ylitsevuotava kauneus). Se tavallaan huolestuttaa, mutta kai sitä pikkuhiljaa on käpristymässä "puolustusasemiin", kun jo kuitenkin kolme kuukautta sairautta on takana.

Niin, tämä toinenkin hoitojaksohan on ollut menestys, sillä luuydinkokeen perusteella huonojen verisolujen määrä vastasi normaali-ihmisen tasoa. Karppi - leukemia: 2 - 0. Odottavaksi ja harmittavaksi homman tekee se, että vasta tuo viimeinen erä, kantasolusiirto, on ratkaiseva.

Kun vain saisi mielen taipumaan tuohon "päivä kerrallaan" -mantraan... Kyllä ne hoidot sieltä tulevat nopeamin kuin huomaankaan... ;-)

Voimaa peliin, ja joka hetki tuntuu jo paremmalta, joten mitä sitä enempää valittamaan...