Valkosolut jatkavat nousussa, mutta hb ja trombosyytit laskivat. Tulehdusarvo kitkuttelee kanssa alaspäin.
Mutta veriarvot ovat toissijaista tänään, kun olo on huonontunut entisestään. Oksua on tullut aamusta asti. Lisäksi tuli vetelät housuun, minkä johdosta pidin hetken vaippojakin. Siis oikeasti: vaipat päällä viipotin menemään...!
Vaikka nyt olo onkin melko ok, en ole syönyt mitään koko päivänä, mikä pistää kyllä heikoksi (oksusta puhumattakaan). Tosin, juuri pakotin puoli kulhoa kalasoppaa napaan...
Olen muuten saanut myös kauniin ihottuman kasvoille ja kaulaan - taas kiitos antibioottien... Aikamoisia myrkkyjä nekin, mutta valitettavasti välttämättömiä. Onneksi tänään taas pääsin yhdestä biootista eroon - enää kaksi jäljellä.
Luuydinnäytteen otto sujui tänään mainiosti - kaikki tarvittava saatiin kerralla. Tulokset saadaan huomenna, joten jännittäviä hetkiä eletään.
Muutoin päivä on mennyt vain makoillessa - mitään ei jaksa tehdä. Tahto on poissa, ja itsensä tsemppaaminen on vaikeaa. Vaikka viihdykkeitä on leffojen, kirjojen, netin ja muun muotoisina enemmän kuin tarpeeksi, ei niistä löydä lohtua. Sekunnit kuluvat hitaasti - tätä se on se "todellisuus" täällä laatikossa. Onneksi nyt sentään pakotin itseni päivittämään blogia, piristi heti mieltä...
Katselin tuossa kavereiltani saatua jättimäistä kuvakollaasia, ja mieleen tuli väkisinkin se miten hienoa elämää olen elänyt - kavereiden ja Jutan seurassa, tottakai. Tavallaan se myös saa mielen apeaksi, kun nyt on niin poissa kaikesta. Kyllä terveys on sellainen asia mitä ei pitäisi ottaa itsestään selvyytenä, vaan huoltaa kehoa ja mieltä parhaansa mukaan.
Eihän tämmöistä minulle pitänyt tapahtua koskaan. Mutta sattuma korjaa satoa, ja silloin ei auta itku markkinoilla... Tämä on nyt minun elämäni yksi tärkeä vaihe, joten suhtautuminen pitäisi olla sen mukaista. Mutta kyllä sitä välillä kaipaa niitä menneitä terveitä päiviä, ja on vaikea asennoitua tähän taisteluun olematta hiukan "katkera". Vaikka aluksi tuntuikin ettei katkeruus kuulu ominaisuuksiini...
(Lisäsin muuten heinäkuulle ensimmäisen kirjoitukseni, jonka alunperin lähetin sähköpostina kavereille, Mutta koska se on tärkeä osa tätä kokonaisuutta, liitin sen nyt tänne blogiin. Lisäksi se on mielestäni hyvä kirjoitus, joten kannattaa katsoa, jos ette ole vielä lukaissut/saanut sitä... :-)
maanantai, 1. lokakuu 2007
Kommentit