...and business is good...

Klo 08:00, kaunis marraskuinen aamu 21.11. Astun Meilahden sairaalan ovista sisään. Yksi ihana "ylimääräinen" ilta ystävien seurassa ja yö Jutan vieressä on takana. Edellisen päivän saapumiseen verrattuna mieli on yllättävän rauhallinen - olen menossa hoitoon. Edellisen aamun pelko on suurelta osin väistynyt.

Saavun osastolleni 11 (1. kerros). Minulla ei vielä ole dedikoitua huonetta, joten sänkypaikkani on toistaiseksi osaston neuvotteluhuoneessa. Nälkä kurnii, koska en ole saanut syödä ennen aamupäiväksi suunniteltua keskuslaskimokatetrin laittoa. Otan nokoset.

Vähän ennen klo 10 laboratoriohoitaja saapuu paikalle. Edessä on jälleen luuydinnäytteen otto. Odotamme hetken yhdessä, kunnes sairaanhoitaja ja lääkäri saapuvat paikalle. Näyte otetaan tällä kertaa toivomukseni mukaisesti selkäpuolelta (suoliluusta?), koska rintalastani on jonkin verran kipeä edellisistä näytteenottokerroista. Näytettä ei saada (taaskaan) helposti, mutta käsitykseni mukaan sitä saadaan kuitenkin tarpeeksi kolmella imaisulla. Eikä se sattunut. Mielestäni selkäpuolelta otettaessa kipu onkin vähäisempää...

Tämän jälkeen soitan pari puhelua ja kävelen hissikuilua ympäri kun nyt vielä voin. 11 aikoihin minut  viedään leikkaussalin heräämöön, missä "nukkumatin" (anastesialääkäri) on tarkoitus asettaa keskuslaskimokatetri. Jännitän hiukan, minkä johdosta saan tipan käteen jota kautta minuun tykitetään annos rauhoittavaa. Se ei kovin hyvin tehoa, mutta omasta mielestäni jännitys ei ole suurta, joten pidän turpani kiinni. Saan happinaamarin, ja kasvojeni ympärille laitetaan vihreä suojakangas, jotten "likaisi" hönkäilyilläni operointipaikkaa. Rentoudun.

Solisluun yläpuolen iho (ja lihas?) puudutetaan, jonka jälkeen nukkumatti aloittaa varsinaisen katetrin laiton. Se sattuu, ja kaiken lisäksi suoni karkailee. Saan suonensisäistä kipulääkettä joka rentouttaa mukavasti (opiaatti), mutta kipu tuntuu silti. Muutaman yrityksen jälkeen paikalle kutsutaan toinen lääkäri, joka saa katetrin paikoilleen. Nyt minulla sitten on "kaksipiippuinen" rööri keskuslaskimoon. Tätä kautta minulle tullaan lääkkeitä ja nestettä tiputtamaan koko hoitojakson ajan, eli erillistä tippaa käteen ei tule.

Palaan osastolle hiukan tokkurassa, mutta piristyn koska saan heti ruokaa naamani eteen. Hyvää merimispihviä, nam.

Pienen odottelun jälkeen saan oman huoneeni: huone numero 8 on kotini seuravien viikkojeni ajan. Mukava pieni koti kaikilla herkuilla: jääkaappi, suihku/wc, tv, nettiyhteys ja motorisoitu sänky. Mitä muuta voi tässä tilanteessa toivoa? Huone on lisäksi paljon odotettua isompi, ja seinille mahtuu paljon kuvia ja amuletteja... ;-)

Päivän mittaan saan paljon ohjeita ja neuvoja hoitajilta. Sairaalateologikin käy juttusillani. Asetun pikkuhiljaa taloksi.

Osasto 11 on kantasolujen siirtoon dedikoitu osasto. Siirtoja on tehty yli 20 vuoden ajan, ja näinä päivinä niitä tehdään n. 70 vuodessa. Olen kokeneissa käsissä siis. Vuodepaikkoja osastolla on 13, joista kaikki ovat eristyshuoneita. Omalta osaltani eristys tosin alkaa vasta lauantaina, eli saan vielä parin päivän ajan lenkkeillä käytävissä.

Uudet hoitajat ja lääkärit ovat jatkaneet siitä mihin osasto 141 hoitajat jäivät. Täälläkin ihmiset ovat niin mahtavia, että ihan ihmetyttää, mistä heitä löytyy. Hoitotiimini koostuu sairaanhoitajasta, perushoitajasta, sekä osastolääkäristä ja erikoislääkäristä. Ei sovi myöskään unohtaa niitä lukuisia taustahenkilöitä jotka vuokseni tekevät työtä 24/7. Maksan veroni mielelläni.

Tästä tämä hoitojakso nyt sitten lähtee. Minulle uusi kantasolu merkitsee mahdollisuutta. Olen siitä kiitollinen, mutta en voi kieltää pelkoani. Karu totuus kuitenkin on, että ilman tätä uutta kantasolua olisin hukassa, eli sinänsä hävittävää ei ole. Odottavaisin mielin siis otan vastaan mitä tulevan pitää... päivä kerrallaan tietysti.

***

Niille tiedoksi jotka haluavat soittaa minulle, matkapuhelimen käyttö osastolla on kielletty, joten minut tavoittaa huoneen omasta puhelimesta, numerosta 09 471 75668. Ja jos oikein vierailulle meinaatte tulla, takit olisi hyvä jättää kolmannen kerroksen vaatesäilytykseen.

Aikataulujen osalta vierailuja on rajoitettu vain tulevana lauantaina ja sunnuntaina. Tällöin saan tunnin sytostaatteja kumpanakin päivänä, jolloin ketään ei saa olla lähettyvilläni. Tiputusten jälkeen otan tietysti vierailijoita ilolla vastaan.