Kuten herra Murphy on sanonut: kun menee pielee, menee pieleen. Kaiken "jännityksen" keskellä, viime viikkona sadevesi pääsi takaoven alta parketin alle... Vakuutus ei tietenkään korvaa penniäkään. Onneksi saatiin remppamies tänään varattua, ja ovikin tilattua. Tosin, oven toimitus kestää 7 viikkoa, eli joulun yli on pressu takaikkunan maisemana...

***

Tärkeämmällä rintamalla h-hetki lähestyy. Jännitys kasvaa, ja tämän mukana oma "sekavuus". Arkisetkin toimet tuntuvat vaikeilta, kun ajatus ei meinaa pysyä koossa. Tosin, tuskin sitä oikein voi tällaisesta itseään ruoskia, kun syövän ja tulevien hoitojen varjo peittää kaiken alleen. Kuitenkin, on hyvä että hoidot toteutuvat nyt, koska tällaista olemista ei oikein jaksaisi enää...

Tästäkin huolimatta, olen välillä ollut oikein reipas ja iloinen. Ja mikä tärkeintä, tulevat hoidot tuntuvat vievän minua kohti paranemista, eikä joka nurkan takana ole enää pelkkiä peikkoja. Uskon myös, että kun olen parantunut, koko kokemukseni auttaa minua vielä enemmän suhteuttamaan asioita, jolloin entiset peikot eivät enää näytä niin suurilta, tai ainakin niistä on tullut ystävällisempiä... ;-)

Olen myös päättänyt ottaa positiivisemman asenteen (vihdoin) käyttööni. Olen huomannut, että tietoinen positiivinen ajattelu (vaikka väkisin) ruokkii myös persoonallista "alitajuista" positiivisuutta. Hieno havainto; oletteko kokeilleet? Huomasin lisäksi, että sanonta "vanha koira ei opi uutta" on täyttä puppua. Totuus on, että vanha koira on vain (laiska ja) mukavuudenhaluinen. Varsinkin sairas vanha koira... ;-)

Yllä olevan kaltaiset havainnot ovat omapohjaista kokemustani nykyisessä kriisissäni. Kriisit saattavat ruokkia viisautta, ja viisautta jos mitä kannattaa pyrkiä jakamaan. En tietenkään väitä itseäni viisaaksi, mutta tämänhetkinen itsetutkiskelu on todella syvää ja kokonaisvaltaista. Näin itsekkääseen tilaan tuskin ajautuu ilman "kriisiä", joten sieltä voi löytyä myös muille käyttökelpoisia ajatuksia. Siksi vuodatus.

Hmm, selkeästi kirjoittamiseni muuttaa muotoaan: haluan kirjoittaa enemmän lukijoilleni, vaikka alun perin tarkoitus oli tehdä blogista vain omien ajatusten kaatopaikka. Kuitenkin, miksi "teeskennellä" kirjoittavansa vain itselleen, kun palaute on ollut se, että kirjoituksillani on peräti vaikutusta? Nykyisessä "pika(ruoka)maailmassa" pysähtyminen on vain hyvästä. Siksi olen kovin tyytyväinen, että kirjoitukseni on saanut ihmisiä pysähtymään miettimään asioiden tärkeyttä.

Lisäksi, kun kirjoitan muille, itsesäälipaatos vähenee, mikä ei voi olla huono asia... ;-)

Lievästä kirjoitusten sekavuudesta huolimatta toivon, että saatte kiinni punaisesta langasta. Ja jos ette, niin tuskin luette loppuun asti - no harm done... ;-)

Viikonloppuja!