Lähinnä sädehoitoihin ja takaisin. Huomenna vuorossa viimeinen paukautus, jonka jälkeen odotellaan sitä, että saadaan uuet solutu luovutettavaksi allekirjoittaneelle. Tiedä misät päin maailmaa sitten tulevat, mutta niitä saatetaan joutua odottelemaan yöhön asti.

Vaikenitan tällä hetkellä on se, kun ei saa ruokaa alas. Vaikka olo ei ole mikään maailman huonoin, ei ruokaa saa nnamasta alas. Ja jos kokeilen lämpimiä ruokia, niiden haju saa minut yökkimään, eli niitä on tueha kokeilla. Tiedän vain, että toipuminen nopeutuisi merkittävästi jos saisi ruokaa napaan. Mutta turha se on pakottakaan, jos seurauksena on kymä.

Nukkuminenkin on aika konstikasta puuhaa. Kun silmät sulkee, laatikot rupeaa tekemään sulkeisia, tai sitten ratkaisen muutamia integraalilaskuja. Toivon vain että ne tapatuisi unissani, eikä valveilla; tuollaisilla kun on taipumus häiritä sitä oikeaa unta.

Sitten on yleinen heikkous, mikä iskee yleensä siinä puolenpäivän jälkeen. Suosittelenkin, ettette soittele minulle ennen kuutta, koska voi olla etten jaksa vastata.

Kaikista vaivoistakin huolimatta olen iloinen, että olen kestänyt tänne asti: huomenna on siirteen paikka, ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olen "iskussa" taas muutaman viikon kuluttua. Hifty!

Kunhan nyt kestää vain sinne asti sielun ja ruumiin voimissa...