Tänään oli hyvä päivä; oikeastaan ainoa vaiva oli päänsärky, jonka sain päiväksi pois lääkkeellä, mutta joka taas kolkuttelee nurkan takana. Huolta tosin herätti myös crp- eli tulehdusarvo, joka oli noussut eilisestä - ei huolestuttavasti lääkärien mielestä lainkaan, mutta noussut kuitenkin...

Muutoin päivä meni lukiessa muiden "syöpäläisten" blogeja (kiitos yhteydenotoista "prognoosi" ja "kettu"), joista ammensin paljon merkitystä. Muiden minua vastaavat kokemukset antoivat opittavaa, ja jopa lohtua.

Jännitys kohoaa, kun soluarvojen nousua odottelen. Toki, aikaa voi mennä vielä yli viikkokin ennen kuin mitään näkyy, mutta eihän sitä koskaan tiedä... Olen mieleltäni tänään toiveikkaampi kuin aikoihin, mutta toiveikkuuskin on jollakin tapaa pelottavaa - uskallanko toivoa?

Mielen solmut ovat monimutkaisia, ja on mahdotonta sanoa missä asennossa mieli kunakin päivänä on. Pakottamisella ei positiivisuutta voi löytää, mutta yrittää voi silti... ;-) Tulevaisuudessa tarvitsen tätä voimaa ja näkemystä ehkä tätäkin hetkeä enemmän.

Hyviä öitä, ja lopuksi "prognoosilta" lainaamani runonpätkä, joka ainakin omalta kohdaltani kosketti ja opetti syvältä:

"Ei elämän arvo riipu sen pituudesta,
eikä ihmisen merkitystä mitata
hänen saavutustensa määrällä.
Lyhytkin elämä on kokonainen.
Päivänkin matkalla voi nähdä olennaisen.
Elämä on arvokas sen itsensä tähden."
(Anna-Mari Kaskinen)