...mut ulos täältä nyt tyrkkää. Toivottavasti saan mielen rauhoitettua ja olon pikkaisen paremmaksi aika nopeastikin, ettei tartte tulla piiiitkään aikaan takaisin - toivottavasti ei koskaan! No, tuo taitaa olla utopiaa, mutta pitähään ihmisellä olla unelmia. Ja sen kaltainen unelma kuin terve loppuelämä on ainakin meikäläisen listalla kirkkaasti numerolla 1 :-)

On se ikävää lähteä sairaalasta selkeästi huonompikuntoisena kuin mitä tänne on tultu. No, lääkäriin on kaiketi pakko luottaa tässä tapauksessa. Suurin haaste tulee olemaan riittävä nesteen juonti - 3 litraa päivässä - ja syöminen. Ne pitäisi kyllä helpottaa ajan kuluessa.

Hoidothan eivät missään nimessä ole päättyneet. Järjettömän määrän lääkkeitä joudun ottamaan päivittäin, mikä jo itsessään on aika raskasta. Tähän päälle viikottaiset verikokeet ja lääkärintarkastukset, määräajoin otettavat luuydinnäytteet, sekä mahdolliset sairaudet joille olen vielä pitkään erittäin altis. Puhumattakaan siitä henkisestä stressistä, jota ei voi välttää enää koskaan, vaikka ajan myötä se varmasti helpottuu.

Tämä lienee nyt kuitenkin tähän sairaalajaksoon liittyen viimeinen kirjoituskerta. Joka tapauksessa pidän nyt blogitauon, ja toivottavasti se on sen kaltainen, ettei tarvitse "taantumauutisia" tänne päivittää. Joulun jälkeen aloitan taas pitämään tätä päiväkirjaa siitä, miten kuntoutuminen etenee. Siihen asti (toivottavasti) hiljaiseloa.

Suuri kiitos kaikille teille jotka olette blogiani lukeneet, ja tuplakiitos, jos olette minulle viestejäkin sinne kirjoittaneet. Niistä on ollut suuri lohtu.

Kaikkea hyvää: rauhaisaa joulua, uusia vuosia ja tervettä elämää!

-Syöpäläinen