Taas vuosi on vaihtunut. Olla möllöttelen kotona, siivoilen ja "puuhailen". Päivittäin olo tuntuu jo paremmalta, mutta käsittämättömän hauras on ihminen isojen tautien (ja hoitojen) jaloissa. Aamut ovat pahimpia, ja nousemisen eteen joutuu tekemään oikeasti töitä. Ei silti, viime aamuina olen kömpinyt Juttaa aikaisemmin ylös... ;-)
Siitä se päivä pikkuhiljaa lähtee. Vettä lasillinen, hieman aamiaista ja sitten lääkeitä vino pino. Tuo juominen käy edelleenkin työstä, mutta helpottuu kun maha pikkuhiljaa tottuu ja paisuu. Eilen ruokakin jo maistui. Joten toipumisen tiellä ollaan.
Tukenani on Jutta, vahva kuin tammi, korvaamaton ja rakas kuin valo kukille. Sekä lukematon joukko uskomattoman hienoja ystäviä ja perheeni. Ilman heitä en olisi mitään. Ilman heitä ei olisi mitään. Heidän vuoksi taistelen.
Uutenavuotena kun valoimme tinaa, minun kohdallani vedestä kuului kova pamaus. Tinasta syntyi lohikäärme. Kuin Fenix tuhkasta, minäkin nousen. Vähitellen, ehkä kangerrellenkin, mutta nousen. Synnyn siis uudestaan lohikäärmeeksi. Sellaiseksi kiltiksi. Mutta vahvemmaksi kuin koskaan.
Tämä on minun vuoteni!
Kiitos kaikille kuluneesta, elämäni vaikeimmasta vuodesta. Kirjoituksenne, ajatuksenne, sananne, kyyneleenne, hymynne, kosketuksenne - välittämisenne - ovat minulle aarre, jota kannan ja joka kantaa minua loppuelämäni. Teille toivon menestystä, mutta ennen kaikkea terveyttä vuodelle 2008!
torstai, 3. tammikuu 2008
Kommentit