Huomenna on tiukka päivä edessä: jokaviikkoisten verikokeiden ja lääkärintarkastuksen lisäksi, ohjelmassa ensimmäinen siirron jälkeinen luuydintutkimus. Ei se piikkikään luussa mukavalta tunnu, mutta vielä enemmän kyllä homma rasittaa tuota pääkoppaa. Entä jos... :-|

No, tähän pitänee tottua, sillä luuydintä hutkitaan vielä useiden vuosien ajan. Tosin, tuo frekvenssi ei ole kovin tiheä, mutta on se sitten kerran vuodessa tai kerran kuussa, fiilis on aina jännittynyt ja kireä. Kuten verikokeidenkin kanssa, todennäköistä on ettei minulle ilmoiteta mitään, jos vikaa ei näy. Joten jos kokeita seuraavan parin päivän sisällä kännykässä vilkuttaa Meikun numero, kyllä se sydämen päälle ottaa...

***

Sain KELAltakin postia. Sairauspäivärahan maksimimaksatusaika, 300 päivää, täyttyy osaltani 31.5. Tämän jälkeen jos sairasloma jatkuu, minusta pitäisi leipoa eläkeläinen. Voihan toki olla niin, että tätä eläkeläisyyttä ei kestä kuin muutama kuukausi, mutta silti: 34 vuotiaana eläkkeelle, aikamoista.
(Tapauksessani tätä "eläkettä" voidaan kutsua myös kuntoutusrahaksi tai väliaikaiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi, mutta maksuperusteet määräytyvät täysin samoin kuin työkyvyttömyyseläkkeessä yleensäkin... ;-D).

Kaikkea kanssa...