Niin nopeasti hyvä olo vaihtuu pahaksi. Ilman varoitusta, ilman syytä. Ja nopeammin kuin toivo ehtii edes lisääntyä, se jo hiipuu. Mutta kipinä ei sammu, sen olen luvannut.

Arvauspeliksi tämä on nyt mennyt. Tänään aloitettiin uudella antibiootilla, ja kohta menen keuhkojen viipalekuvauksiin, josko se pöpö sittenkin löytyisi sieltä. No, jos ei niin sitten arvaillaan taas vähän lisää... Ulosteestakin löytyi jotakin virusta mutta se ei kuulemma vaikuta tähän tilanteeseen.

Itse olen enemmän eksaktin tieteen faneja.

Kuumetta alentavat lääkitykset minulta nyt sitten kiellettiin, joten jos oikea troppi ei löydy, unen saaminen 39 asteen kuumeessa ja tällä immuniteetilla taitaa olla utopiaa. No, hyvällä tuurilla kuume nousee niin kovasti että kooma tuudittaa kauniiseen tiedottomuuteen.

Totta puhuen, on jotenkin säälittävää, että tähän mennessä pahimpaan jamaan olen joutunut jonkun suhteellisen normaali öttiäisen takia, mikä ei tavallisesti olisi vaarallinen kärpäsellekään...

Keuhkon viipalekuvat on justiinsa otettu, ja eiköhän sieltä kohta jotakin kuulu. Seuraavaksi vuorossa taas nielunäyte (keittosuolaa nenään, ja imaisu - ihan horroria), ja määräsivät minulle otettavaksi yskösnäytteitä, vaikka minua ei edes yskitä. Eli sen verran pihalla tilanteestani ollaan. Kaikki kunnia kuitenkin hoitohenkilökunnalle - sellaista sattuu...

Kuumetilanne klo 14:20 37,0 celsiusta (plussaa - heh). Hemoglobiini 90, muut veriarvot mallillaan...

Arvostakaahan terveyttänne, ja pitäkää siitä hyvää huolta. Ja muistakaa Juttaa, kun epäilen sen tarvitsevan tukeanne enemmän kuin minä. Se kun on minulle niin korvaamattoman rakas, enkä haluaisi omalla painolastillani lisätä hänen tuskaa näin kohtuuttomasti.