Viime päivinä mielessä on pyörinyt ajatuksia enemmän kuin sinne mahtuu. Näyttäisi siltä että fysiikan palautuessa hiljalleen, mielellä on taas aikaa käsitellä muitakin asioita kuin sairautta. Hieno merkki sinänsä, mutta kun kaikki ideat ja ajatukset tuntuvat tupsahtavan yhdellä kertaa mieleen, pitänee jaotella asioita palasiksi ja aloittaa niiden "käsittely" mm. kirjoittamalla niistä blogiin; täältä olen ennenkin saanut hyviä vastauksia ja kommentteja, joten toivon että näin käy nytkin...

Yksi pinnalla olevista asioista on se, miten käänteisiä asiat voivat joskus olla. Monissa "pahoissa" asioissa on myös paljon hyvää, usein varsin odottamatonta. Kuten sairaudessani.

Ystävät. Sukulaiset. Kaverit. Uudet tuttavuudet. Sairauteni on tuonut näitä elämäni jo ennestään tärkeimpiä asioita läemmäksi minua kuin koskaan aikaisemmin. Aikojen saatossa monet etääntyneet ystävät ovat taas osa elämääni. Kaikkein läheisimmän "piirini" merkitys on ennestään syventynyt ja seljennyt. Ilahduttavasti olen myös tavannut paljon uusia ihmisiä ja luonut lyhyessä ajassa jopa merkittäviä suhteita moniin, ennen peräti vieraisiin ihmisiin.

Mikä hämmästyttävintä, olen huomannut että suhtautumiseni ihmisiin - ystäviini tai uusiin tuttavuuksiin - on muuttunut. Positiivisemmaksi ja arvostavammaksi. Suorapuheisemmaksi ja rehellisemmäksi. Tuskin sitä kovin moni huomaa, mutta itselleni se on tärkeä huomio. Haluan sen säilyvän, sillä se tekee minusta omissa silmissäni paremman, elävämmän.

Haluan vaalia suhteita, tutustua paremmin niihin joita en aikaisemmin ole kunnolla tuntenut ja tutustua uusiin ihmisiin, valmiina antamaan itsestäni enemmän kuin aikaisemmin. Sillä olen saanut ja ottanut ympäriltä niin paljon niin vähässä ajassa. Jo pelkästään tämän blogin kautta.

Ei silti, kysymys ei ole (pelkästään) kiitollisuuden velasta. Lähinnä kysymys on oivalluksista ja priorisoinnista, joita olen joutunut "pakon edessä" tekemään.

Kaiken "oppimani" (lyhyt oppimäärä tosin) jälkeen olen myös sitä mieltä, että on hölynpölyä kun väitetään, että ajan kanssa monet suhteet ajaantuvat erilleen, omiin suuntiinsa - "me vain kasvettiin erilleen"; bullshit. Niinhän se elämä meitä aina vie omiin suuntiinsa, mutta niissä suhteissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, etäisyys - edes ajallinen - ei pitäisi, ei saisi merkitä. Kotiin pitää voida palata aina - if u catch my drift... ;-)