Ei se ollut kuin perjantain aamu, mikä tuntui paremmalta. Jo perjantain iltapäivällä olo oli taas yhtä tukala kuin aikaisemmin, joten nuolasin ennen kuin kuolasin. Tosin, syytä oli ehkä minussakin (hiukan) - en lupauksistani huolimatta ottanutkaan sitten iisisti perjantaina, vaan touhotin ihan kuin olisin ollut taas hyvässä iskussa... Tyhmä!

Eilen oli sitten meidän kirpputoripäivä. Kamaa oli sopiva määrä, ja ne mahtuivat fakkuautoomme hyvin. Olimme paikalla Valtterin kirpparilla jo puoli kahdeksalta, ja ennen kuin ehdimme edes kamoja purkaa pöydällemme, paikan "ammattihaahkat" parveilivat ympärillä kuin korppikotkajoukko.

Kirpparin idea on myydä halvalla tavaraa niille, jotka käyttävät ne uudestaan. Kivaa, hyödyllistä ja ekologista! Inhottivat nuo mokomat lokit, jotka jo ennen kirpparin avausta tulevat paikalle, ja yrittävät imeä muutenkin halvoista hinnositasi vielä kaiken ilman pois, ja sitten iskevät tavarat omille pöydillensä moninkertaiseen hintaan. Häpeäisivät, mokomat!

No, tästä oppineena: seuraavan kerran kun kirpparia pidämme, avaamme putiikin vasta viralliseen avaamisaikaan, ja vältämme myymästä näille "kuppareille".

Ei silti, hauskaa oli, ja moni ostaja sai tyytyväisenä tarpeeseensa hyvää tavaraa meiltä halvalla. Melkein kaiken saimme myydyksi, mutta vaatteita ja lakanoita jäi UFF:ään vietäväksi pari kassillista. Pääasia kuitenkin on, että tavarasta pääsimme eroon. Ja jäihän sitä vielä pari lanttiakin taskun pohjalle!

Kirpparipäivä otti kyllä koville. Kivaa oli kuitenkin koko ilta, kun Jutan porukat sekä Hansu ja Pihla viettivät mahtavan illan kanssamme. Kroppa oli kuitenkin illalla niin ylilatautunut ja väsynyt, ettei tärinä lakannut edes yöpuulle makuulle asettuessa. Sain unen vasta tuplaunilääkityksellä joskus 3-4 aikoihin aamulla. Tänään olen onneksi onnistunut ottamaan rennosti, ja näin jatkan aina nukkumaan menoon asti.

Partiolaisen ja/tai pioneerin kunniasanalla!