En tiedä onko tämä hiukan akaista, mutta aloitin eilen kokoamaan yhteen blogini antia. Yksistään elokuulta oli yhteensä 152 sivua tavaraa, teidän ja minun löpinöitä...

Ohimennen olen myös vilkuillut kirjoituksia, ja suurinta osaa en edes muista!

Voin kertoa, että villejä fiiliksiä nuo kirjoitukset kuitenkin nostattavat. Nyt näyttää olevan sen verran jo toipumisen tiellä, että nuo muistot ovat erittäin pelottavia, henkilökohtaisia ja koskettavia. Aikaisemmin ne ovat olleet... pakotie, ajankulu, yms.? mutta eivät näin lähellä. Hassua.

***

Olo on parempi, henkeä ei ahdista niin paljon, kun nuo astmalääkkeet varmaan ovat ottaneet hetken vaikuttaakseen. Tilalle on tullut ihan mahdoton tärinä ja vapina. En pysty kirjoittamaan kunnolla edes nimikirjoitustani... Hyviä idoita millä tuota saisi vähn kuriin?

Mutta fiilis on positiivinen. Hill Street Blues soi taustalla ja ulkona on kaunista. Ja kuten sanottua, saan taas paremmin happea... ;-)

Mitäs teille muille kuuluu?