Herään klo 07:00, loistavat unet takana! Fiilis korkealla. "Yes, tästähän tämä nyt lähtee...", ajattelen. Kohta ensimmäisen Zovirax -tipan vuoro; ja sieltähän hoitaja jo saapuu.

Tippakone käyntiin, ja ajattelen ummistaa silmäni vielä hetkeksi. Kahden minuutin kuluttua kipua kyynärvarressa. Kuplahan siihen nousee - suoni on puhki. Siinä meni ne fiilikset.

Kuusi yötä sairaalassa, kuudes kanyyli! Ja nyt suonia ei enää oikein löydy, niin joutuvat laittamaan  kanyylit semmoisiin paikkoihin, jotka jo laittaessa on kipeitä. Nyt kanyyli on ranteessa (tosi kätevää): aina kun rannetta taittaa tai yrittää kirjoittaa koneella, se tuntuu. Kiva tätäkin on nyt yhdellä kädellä kirjoitella...>:-((

Jo etukäteen anteeksi, mutta KERPELE!