Vietän iltapäivää, huonosti nukutun yön jälkeen, väsyneenä sohvalla löhöten. Ei jaksa tehdä mitään. Jutta tulee töistä kotiin, teemme 5 kuukauteen ensimmäisen kerran salaattia, kanafileiden kera - tuoretta salaattia; mahtava makuelämys! Ruoan jälkeen napsautan saunan päälle, ja ihmettelen pientä kipua, joka ilmestyy vasemmalle rintaani.
"Ei kai vain", ajattelen. Vilkas mielikuvitukseni näkee jo kuinka perna on laajentunut. No, pieniä kiputiloja on aina, joten en panikoi. Eiköhän kipu yöunien jälkeen ole mennyt ohi.
Saunan jälkeen menemme nukkumaan, eikä rintakipu vaikeuta unen saantia. Nukun kuitenkin aika levottoman yön.
3.4.2008
Aamulla rintaa kivistää jo pikkaisen enemmän. En pysty paikallistamaan kipua, se tuntuu paineena rinnassa eri kohdissa. Tulee ja menee aatoina. Ajattelen taas pahimman kautta: sydänlihaksen tulehdus? Näin pitkän flunssailun jälkeen se ei varmaan olisi ihan mahdotonta...
Soitan hematologille, joka sanoo, että jos kipu pahenee, minun tulisi mennä Meilahden päivystykseen. Muussa tapauksessa tapaisimme seuraavana päivänä. Maanantaisissa veriarvoissa tai luuydinnäytteessä ei näy mitään, mikä kivun voisi selittää...
Yhdeksän aikoihin serkkuni Tero tulee aamukahville. Lätisemme pari tuntia niitä näitä, ja huomaan vähitellen kivun lisääntyvän. Välillä liikkuessani kipu on jo niin kovaa, että hikoilen pelkästään sen takia. Tero tarjoutuu viemään minut Meilahteen, ja pienen pohtimisen jälkeen tartun tarjoukseen.
Päivystyksestä minut ohjataan päivystyshuoneeseen vuoteelle. Aluksi otetaan sydänfilmi - ei mitään häikkää. Verikokeet otetaan, ja ne viedään pikana analysoitaviksi. Lääkäri käy haastattelemassa ja tunnustelemassa mahan ja imusolmukkeet - ei löydä mitään vikaa. Toinen lääkäri tutkii sydämeni ultraäänellä - vahva ja terve sydän näyttäisi olevan. Keuhko- ja poskiontelokuvat otetaan - ei mitään. Verikokeiden tulokset tulevat - terve mies niidenkin perusteella.
Mitään ei siis löydy, joten klo 18 minut viimein passitetaan kotiin. Tulenhan kuitenkin seuraavana päivänä hematologian polille kontrolliin. Ja kyllä yö kotona voittaa yön sairaalassa...
Kipu rinnassa on kotona kova, mutta saan jälleen tästäkin huolimatta hyvin unta. En edes turvaudu kipulääkkeisiin.
4.4.2008
Aamulla aikaisin ylös, nopea jugurtti napaan, ja suunnaksi Meilahti. Verikokeiden jälkeen hematologi tutkii minut nopeasti, eikä mitään selkeää ilmene. Kipu on kuitenkin selkeäti lisääntynyt, joten otan kipulääkettä (Panacod), joka itse asiassa auttaa. Mutta koska en ole syönyt mitään, kodeiini saa minut voimaan pahoin.
Vajaan puolen tunnin kuluttua istuskelen pahoinvoivana odottamassa pääsyä ylävatsan ultraäänitutkimukseen. Kipukin palailee kun en pääse makuulle, joten onneksi terävä hoitaja huomaa hikoiluni ja ohjaa minut odottamaan erilliseen huoneeseen sängylle.
Hetken kuluttua pääsen tutkimukseen, jonka lopputulemana on että mitään häikkää ei näy. Pernakin on täysin normaalin kokoinen ja muotoinen. Haima, maksa, munuaiset ja muut ovat myös kunnossa. Palaan takaisin polille odottelemaan hematologin ehdotuksia mitä seuraavaksi.
Tutkimusten, verikokeiden ja luuytimen perusteella olen siis elämäni kunnossa. Samaan aikaan tuska rinnassa ja nyt myös palleassa on käsittämättömän kova. Tällaista ei aikaisemmin ole meikäläinen kokenut.
Mysteerikivun takia hematologi hankkii minulle paikan osastolta. Pääsen vanhaan tuttuun huoneeseeni (# 12). Epäilys on, että minulla olisi jokin virus, mikä kivun aiheuttaa. Tarkemmin sanottuna epäillään vyöruusua, joka aiheuttaa hermostollista, paikallista kipua yleensä kylkeen/rintaan. Tätä ei voida millään kokeilla määrittää, joten päätös on vain antaa minulle viruslääkettä (Zovirax) tipan kautta viikonlopun yli, ja katsoa toimiiko se.
Tänään meidän piti lähteä Jutan kanssa viikoksi Lappiin, mutta se saa nyt sitten jäädä... :-|
Nyt sitten istuskelen - jälleen kerran - sairaalavuoteessa Meilahdessa osastolla 11. Minun on pakko ottaa säännöllisin välein kipulääkettä, koska muutoin tuska yltyy sietämättömäksi. Koska ihan karkkina noita nappeja ei voi pitää, ongelmaksi muodostuu päättää se, milloin parhaiten kestän kovaa kipua, ja milloin lievitystä tosiaan tarvitaan.
Olen ollut jo viisi tuntia ilman kipulääkitystä, ja kipu on sen mukainen. En kuitenkaan halua ottaa lääkettä ennen kuin menen nukkumaan, joten kestettävä tämä on. Jatkuva kipu vain on aika kuluttava kaveri, joten olen aivan rättiväsynyt. No, kohta on onneksi nukkumaanmenon aika, joten voisin varmaankin pikkuhiljaa pyytää sitä troppia...
***
Kivusta huolimatta mieli on positiivinen. Kivut ja virukset on helpompi kestää, kun kaikki arvot ja kokeet viittaavat siihen, että luuytimen toipuminen sujuu erittäin mallikkaasti. Nämä virukset ovat minun kohdallani nähtävästi vain välttämätön vaihe immuniteetin rakentamisessa.
Tuo vyöruusukin (jos kyseessä se on) on vain jäänne aikoinani sairastamastani vesirokosta, josta jäänyt virus nyt sitten aktivoituu tällä tavoin.
Sairaalassa olokaan ei ahdista, koska kotona tuo lepääminen ja kivun hallinta olisi ollut itselleni paljon vaikeampaa. Tunnen olevani täällä hyvissä käsissä, ja ainakin tiedän että kivun syyn selvittämisen ja parantamisen eteen tehdään tällä hetkellä kaikki mahdollinen.
Ja Lappiin kerkeää sitten joku toinen kerta. ;-)
Öitä!
Kommentit