Paikalleen sitä näyttää meikäläisen toipuminen jämähtäneen. Kivut ovat päivittäisiä, ja kova väsymys on koko ajan. Siksi en juurikaan ole tännekään jaksanut päivityksiä tehdä; kovin tylsältä nämä meikäläisen kirjoitukset itsestäni tuntuvat. Varsinkin kun ei sitä mitään järkevää tule tehtyä, paitsi nukuttua nyt jo päivisinkin. Kunhan siis olen.

Nyt taidan siis viimeinkin tietää mitä tarkoitetaan olemisen sietämättömällä keveydellä... ;-)

Jotakin positiivista... No, olinhan minä viikonloppuna mukana maalaustalkoissa Jutan vanhempien luona. Työnjohtotehtävissä, luonnollisesti... Kiva viikonloppu kuitenkin hienossa seurassa. Kiitos minunkin puolestani osallistuneille!

Lisäksi viruslääkitykseni loppui, ja vaikka kivut ovat säilyneet, eivät ne ole ainakaan kovasti pahentuneet lääkityksen lopettamisen jälkeisien päivien aikana. Tästä lienee syytä olla tyytyväinen...?

Mutta kuten sanottua, pienimuotoinen lamaannuskausi näytää olevan meneillää. Täältä sitä on sitten hienoa taas jälleen kerran nousta...