K-Supermarket Yliveto, 1.9.2008
Kassaneiti: "63,20, kiitos."
Minä: "Hupsista; anteeksi, nyt kyllä taisi jäädä lompakko autoon... Voisitko pitää noita tavaroita syrjässä sen aikaa kun käyn sen hakemassa...?"
Kassaneiti: "No mikäpäs siinä..."
Johan tämä on kerran käyty läpi. Deja-vu? Ei, vaan totista totta...
Revenge of ridiculous shopping.
Muutenkin väsyttäis. Ei tämä nyt toista kertaa enää naurata.
Mutta: lompakko löytyy kuin löytyykin autoon jätetyn takin taskusta. Hieno homma.
Minä: "No niin, yritetäänpä uudestaan. Kas tässä, ole hyvä"
Kassaneiti: "Onko plussakorttia?"
Minä: "No eipä nyt sattunut mukaan." ("Oiskohan autossa?", mietin)
Kassaneiti: "Pankille vai luotolle?"
Minä: "Paaankille, tottakai" (Kuka nyt luotolle...? ;-D)
Kassaneiti: "Ja allekirjoitus vielä..."
Minä: "Noin. Kiitti, moi."
Kassaneiti: "Hei hei."
Auton luona normaali härdelli avaimia etsiessä. "No mihinkäs minä nyt ne laitoin?
Olisiko ne tippuneet matkalla kassalta...?"
Kävelen samaa reittiä takaisin kauppaan. Jo kaukaa kuuluu:
"...taisi avaimet unohtua tänne kassalle...?"
"Joo, minultahan ne... hehhehhee :-|"
"Huono päivä vai?"
"On niitä parempiakin ollut..."
Exit scene...
***
Muutoin menee ihan ok - eipä ole ainakaan polilta perään soiteltu. Hempat vieläkin toki alhaalla, ja siihen yhdistettynä flunssa tuntuu kovemmin kuin koskaan aikaisemmin. Mutta ainakin jaksan jo vähän taas tehdä ja miettiä (järkeviäkin?) asioita. Siitä pitää olla tyytyväinen.
Kevään kortisonieuforiat alkaa olla mennyttä talvea. Ei niin, että se kortisoni kovin kiva aine on, mutta kyllä sitä touhukkuutta ja ylionnellisuuden tunnetta on vähän ikävä. Koukussako? No, ilman kortisoniakin paljon on toki jäänyt haaviin: pienet murheet ei vieläkään tunnu kovin merkityksellisiltä, ja silloin kun fysiikka antaa myöden, mieli on erinomaisen positiivinen.
Ja kesä on jo ohi!
Täältä tullaan vielä, varokaa vain! ;-)
keskiviikko, 3. syyskuu 2008
Kommentit