Lonkan kohdalta vasen kylki kutisee ja punoittaa. Raavin kohtaa hajamielisesti. Seuraavana päivänä siihen on ilmestynyt jo pieniä rakkuloita, kutittaa niin vietävästi. Punkkiko siitä on purrut?

Muutaman päivän kuluttua punaisia laikkuja on jo vähän laajemmalti. Mieleen hiipiviä vaihtoehtoja on oikeastaan kolme: käänteishyljintä, sienitulehdus tai vyöruusu. Selvästi homma pitää selvittää, mutta odotan kuitenkin viikonlopun yli ennen kuin soitan lääkärille.

Pyytävät minut saman tien paikalle tsekattavaksi, joten huristelen Meilahteen aamulla. Kolmen sekunnin diagnosoinnilla lääkäri toteaa oireet vyöruusuksi. Viiden minuutin kuluttua minulla on Valtrex resepti kädessä, ja olen jo kävelemässä ulos osastolta.

Onni onnettomuudessa: viimeksi vyöruusun iskiessä vuosi sitten ottivat minut sisään suonensisäiseen lääkitykseen.

Kipuja ei ole, mutta voihan niitä vielä tulla. Kutina on ihan älytön, mutta raapiminen ei ole vaihtoehto koska rakkulat ovat täynnä virusta. Parempi olla raapimatta ja pitää pöpöt pois kynsien alta.

Aika suuri helpotus ettei kyseessä ollut käänteishyljintä. Tähän tilanteeseen puolen vuoden kortisonikuurin aloittaminen alusta olisi saattanut olla aika paha paikka.

***

35-vuotta, eläkeläisen sairaudet, kunto ja iho. Valuvirhe? Ei, yksi elämä, pikkaisen erilaisessa paketissa vain... ;-)