Eräs minua paljon esimerkillään ja kirjoituksillaan tukenut kollega nukkui pois kolmisen viikkoa sitten. Uusinut tauti vei nopeasti mennessään. Hetki sitten elämää täynnä ollutta nuorukaista ei enää ole.

Syvä osanottoni hänen läheisille ja omaisille.

Koskaan en häntä tavannut, mutta silti menetyksen tunne on suuri. Meitä yhdisti samankaltainen sairautemme. Se side on yllättävän vankka vaikka ei tuntisikaan ihmistä henkilökohtaisesti.

Hänen muistoaan kunnioittaen teen kaikkeni nauttiakseni omista jäljellä olevista päivistä. Koetan olla valittamasta turhista. Yritän keskittyä elämän kauneuteen, en sen vaikeuteen. Pyrin antamaan enemmän kuin ottamaan, rakastamaan ja tuntemaan olevani rakastettu. Muistelen hyvällä, ajattelen kauniisti. Tunnen täysillä, rationalisoin vähemmän.

Elämän lahjasta eniten olemme velkaa niille joilla sitä ei enää ole. Velan voi maksaa vain elämällä, tässä ja nyt, täysillä.