Huh, oikeassa "Proge" on... Siirappia, siirappia. Ei sitä edes itse montaa kertaa voi lukea... No, vaihteeksi näin. Onneksi. ;-)

Totta puhuen oikein itseäkin pelottaa kun fiilis on niin hyvä. Ei stressaa, ei purista. Hyvän fiiliksen myötä pelko siitä että näin ei voi jatkua voimistuu. On se kumma. Ei osaa ilman pelkoa tulevasta nauttia edes omasta hyvästä olosta ilman että potisi huonoa omaatuntoa. Kai se on sitä suomalaisuutta aidoimmillaan.

Nyt kun saisi vielä energiat kanavoitua oikein. Työnhakuun lähinnä. Voin olla hullu, mutta kaipaan työyhteisöä. Ja työn tekoa. Rehellistä haastetta päivien painikkeeksi. Silti ei ole juuri mitään saanut tehtyä asian eteen. Kai se on sitä laiskuutta aidoimmillaan.

Toisaalta, tekemistä riittää kyllä ihan tarpeeksi. Eivät ole päivät käyneet pitkäksi. Koti pysyy siistinä, ja saa pieniä remontteja tehdyksi. Paperihommia, suunnitelmia, jopa oikeita töitä silloin tällöin. Ruoanlaittoa, lukemista ja pohtimista. Golfkierroksiakoripalloa, lenkkeilyä. Aika paljon on myös tullut juhlittua hyvässä seurassa. Tällaista se on pitkälti ollut. Ja tästä sitä joutuu luopumaan - ei vaan haluaa luopua.

Kai se on sitä ironiaa aidoimmillaan...