Nähty on. Katakombit ja kirkot. Piazzat ja suihkulähteet. Acqueductit ja puistot. Turut ja torit. Ja niin paljon jäi näkemättä.

Täytyy sanoa että Rooma teki vaikutuksen. Ruoka oli uskomattoman hyvää, ravintoloiden suhteen meillä kävi todellinen tuuri. Rooma on kyllä niitä paikkoja joihin pitää päästä takaisin joku kaunis päivä. Silti tuollainen 4 päivää oli ihan passeli reissun pituus. Nähtävyyksien ja kokemusten ylitarjontaan turtuu, jolloin parempi säästää jotakin seuraavillekin reissuille, ennemmin kuin "suorittaa" nähtävyyksiä.

Reissu oli itse asiassa kivempi kuin häämatka. Häästressi olisi pitänyt poistaa rantalöhöilyllä, ei kaupunkireissulla... No, seuraavalla kerralla sitten.

***

Olin sitten maanantaina heittelemässä ulkona koripalloa kun en jaksanut kotona möllötellä. Joku yläasteen luokka sinne pamahti viettämään liikuntatuntia. Sain kunnian pelata nuorukaisten kanssa.

Peli meni hyvin, ei siinä mitään, mutta kyllä sitä tajusi tulleensa vanhaksi. Voi sitä nuoruudesta huokuvaa epävarmuuden ja itsevarmuuden ristiriitaa. Pitää olla cool, hinnalla millä hyvänsä. Ja silti ei oikein tiedän miten sen toteuttaisi. Opettaja-parat.

Mutta viihdyttävä iltapäivä, kerta kaikkiaan. Olikohan sitä itse yhtä hauska, silloin joskus...

***

Perjantaina on vuorossa taas määräaikaistarkastus. Vointi on suorastaan erinomainen, joten käynti ei jännitä. Aurinko on selvästi taas löytänyt kotipesän, joten mikäs tässä möllötellessä... :-)