Suru antaa sijaa, väistyy hiljalleen muistoksi. Valmistautuminen elämään lapsen kanssa voi alkaa. Nimivaihtoehdotkin on jo loppuun asti mietitty - vain vaihtuakseen sitten kun käärö on konkreettisesti sylissä.

Raskaus on viikolla 16. "Boltsi" on ultraäänissä ollut varsin liikkuva veijari. Uskomaton tunne kun 15 cm omaa lihaa ja verta potkii ja TV-ruudulla. "Dultsin" hauras ruumis on vielä mahassa, mutta muumioituu ja kuihtuu pikkuhiljaa. Uskon vahvasti että myös "Boltsi" on huomannut sisarensa menehtymisen - ensimmäiset arvet jäävät jo nyt.

Eli, teemme pikkuhiljaa matkaa takaisin normaaliin ajatusmalliin. Askel kerrallaan, hitaasti, mutta varmasti. Sateen jälkeen koittaa aina auringonpaiste. Tai vielä paremmin, Eppujen sanoin "Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy..."