Huh, koville ottaa. Ei tämä nyt sytohoidoille vertoja vedä, mutta yllättävän tiukille kuitenkin.

Tällaiseen päivärytmiin sitä on taantunut:

Klo 05:XX kuume herättää miehen. Ensimmäisenä pitää saada henki kulkemaan, joten naamari päähän, ja avaava lääke hengitetään sisään. Kun kuuume on noussut 38 asteeseen, mietitään tarvitaanko veriviljelyä (jos lääkäreiltä kysyttäisiin, viljely otettaisiin aina kun kuume raja-arvon ylittää).

Kun viljely on otettu (tai kun sitä ei oteta), lasketaan kuume parasetamolilla. Kun se alkaa tepsimään, pystyy taas nukahtamaan hetkeksi.

Klo 07:45 labratäti herättää. Verikokeiden vuoro. Antibiooteilta löyhkäävä hiki on tähän mennessä kastellut vaatteet, lakanat ja tyynyt. Oksettaa, vaikka harvemmin sitä antaa ylen. Sitten syödään (teoriassa) aamiainen.

Olo voi olla melko ok seuraavat pari-kolme tuntia.  Tällöin jaksaa ehkä jopa lukea tai kirjoittaa vähän. Jos oikein hyvä tuuri käy, voi saada nukuttua. Pikkuhiljaa hengitys vaikeutuu. Säästelen kuitenkin avaavien käyttämistä iltaan. Kuume aloittaa kiipeämisen kun parasetamolin vaikutus loppuu.

Lounaan ja puolen päivän jälkeen olon heikkenemisen voi huomata jo selvemmin. Hengitys ei kulje, ja kuume alkaa yleensä olla jo 37,5 luokkaa. Olo on kokonaisvaltaisen tukala, päässä heittää ja korvat soi. Unesta on turha haihatella, mutta mitään muutakaan ei voi oikein tehdä. Keskittyminen on kärpäsen tasoa, edes kirjaa on mahdoton lukea. 

Päivällisen jälkeen alkaa olla aika turvautua avaavaan, ja kun kuume ylittää tuon 38, veriviljelyt, parasetamolit huuleen, ja taas hetkeksi helpottaa.

Päivä päivältä nuo helpot hetket ovat lyhyempiä, joten alkaa jo huolestuttaa.

Olisiko jollakin hyviä ideoita lääkäreille millä saataisiin mies jalkeille?