Eilen illalla Jutalta pääsi lirahdus. Pienen pieni, läpinäkyvää nestettä. Mutta lirahdus kuin lirahdus. Aamulla soitto nasitenklinikalle, taksi alle, ja eikun tutkimuksiin.

Lapsivesihän se oli, mikä siellä lirisi. Joten tyttö osastolle sisään. Mikä parasta, synnytys siitä sitten käynnistettiin. Ja näin odotus jatkuu. Nyt puhutaan todennäköisesti tunneista.

Kuten arvata saattaa, tuleva isä on kuin tulisilla hiilillä. Varsinkin kun osastolla ei saa yöpyä. Lähtö voi tulla minä hetkenä hyvänsä. Toisaalta, osastolla saattaa mennä vielä parikin päivää ennen kuin synnytys sitten oikeasti käynnistyy.

Kuten näyttää olevan tahti Karpin suvussa, mitään ei tehdä helpoimman kautta. Ja kysymys ei kyllä ole omasta valinnasta. Se nyt vaan on näin. Toisaalta valitettavasti, mutta toisaalta eipähän käy aika pitkäksi.

Pääasia nyt kuitenkin on, että vauva voi hyvin. Ja tulevan pienokaisen äitikin on tyytyväinen kun ei tarvitse kotona märehtiä josko kaikki on kunnossa. Eli tilanne on oorait.

Oma fiiliskin on tämän päivän ollut hyvä. Vaikka kovasti on jännittänyt, nyt jännitetään oikeista asioista. Toivottavasti pössis jatkuu. On nimittäin ihana tunne.

PS: Arviolta tulossa on ISO tyttö. Viimeisin lääkärin veikkaus on yli neljä kiloa. Vaikka tässä vaiheessa veikkaus on hankalampaa, asettaa tämä pientä lisähaastetta Jutan kokoiselle ensisynnyttäjälle. Kuten sanottua, Karpin motto: "Miksi tehdä asioita helposti, jos pienellä vaivalla saa dramatiikkaa aikaiseksi?" ;-)