Tyttäremme sai tänään, keväisenä, aurinkoisena Sunnuntaina nimensä. Tyttö oli kuin enkeli koko tilaisuuden ajan. Kilpaili kirkkaudellaan auringon kanssa. Paikalla olivat kummit, isovanhemmat,serkut ja muuta sukua. Koti elämää täynnä. Jutan tekemät tarjoamiset olivat runsaat ja maukkaat: quiche Lorraine, poropiirakkaa, salaattia ja itsetehtyä foccaccia-leipää. Ja kahvin kanssa kolmen suklaan kakkua, pikkupullia ja wilhelmina-keksejä. Nam.

Pappina toimi Jukka Holopainen Puistolan seurakunnasta. Huumorintajuinen ja lapsirakas mies, jolla sana ja hymy olivat hallussa. Tilaisuus oli kaunis ja iloinen.

Ja se nimi. Isän ja äidin sopimuksen perusteella kukaan ei tiennyt nimeä etukäteen. Ja tämä piti loppuun asti. Kerrankin meillä pysyi joku asia salassa! Ennen syntymää "valitsimme" nimen Säde Helinä. Mutta syystä tai toisesta - kenties lapsen varsin merkittävien poskien - keijumaailmaan viittaava nimi ei oikein sopinutkaan. 

Ensimmäinen nimi sattui silmään kalenterista (24. tammikuuta): Senja. Se tuntui oikealta. Suomalainen versio kreikankielisestä nimestä Xenia. Perimmäinen merkitys lienee kreikkalainen "vieraanvaraisuuden" konsepti. Aika näyttää onko nimi enne. :-)

Toinen nimi, Elisabeth, on puolestaan edesmeenneen äitini Elisabetin peruja. Hänen perintönsä jatkaa nyt Senjan myötä eteenpäin.

Kaste on siis vahvistanut päivänsäteemme nimeksi Senja Elisabeth Karppi. S Karppi, SE Karppi, Kanja Serppi. (Ainakin "helpompi" nimi kuin isällä - PA Karppi, Kakka Perppi) ;-)

Työnimi Boltsista luopuminen tuntuu haikealta. Boltsista Senja Elisabethiin on pitkä matka. Siihen mahtuu tarina jos toinenkin. Mutta tyttö itse on vielä tauluna tyhjä. Ilolla otan sen vastuun kannettavakseni, että annan tauluun oman rakkauteni ja lämpöni, omat ajatukseni ja tukeni. Kaikkeni. Olkoon siinä raamit ja työvälineet. Värit, tyyli ja sisältö löytynevät tytöstä itsestään. Vaikka salaa toivonkin että hän antaa minun olla mukana myös värittämässä... ;-)