Aika kuluu siivillä. Varsinkin kun sen jakaa oman pikku ihmeen kanssa. Varsinkin kun muuttaa pikku ihmeen ja tämän äidin (eli oman rakkaan vaimon) kanssa Sveitsiin. Varsinkin kun samanaikaisesti aloittaa "etä"-rakentamisprojektin Helsingissä. Varsinkin koti-isänä vieraassa maassa...

...ja niin edelleen: meriselityksiä kaikki tyynni. Tiedän että blogiani on alusat asti seurannut joukko ihmisiä. Ihmisiä jotka lukemalla blogia, jotkut jopa kommentoimalla kirjoituksiani, ovat toivoneet minulle hyvää, sekä jännittäneet yhden ihmisparan kohtaloa. Vaikka kuinka olenkin pitänyt blogia itseäni varten, olen myös tilivelvollinen niille jotka ovat eläneet tarinaa kanssani.

Eli, ymmärrän että jotakin viestiä minun olisi pitänyt tännekin laittaa. Niille joille blogi on minuun ainoa kosketuspinta olen siten velkaa anteeksipyynnön. Ei, ei siksi etten ole kirjoittanut kuulumisia, vaan siksi että en ole ilmoittanut olevani kirjoittamatta.

Tässä ehkä onkin koko hiljaisuuden juuri: haluan pitää blogin auki, koska haluaisin kovasti kirjoittaa (ja jos vielä kirjoituksia joku lukeekin...!). Mutta aika ei tunnu antavan myöden. Ja jos aika antaisikin myöden, blogi tuntuu yhtäkkiä vieraalta, kaukaiselta. Sanoja ei tule, tai ne tuntuvat niin väkinäisiltä.

Oli miten oli, vilpittömät pahoittelut.

Mutta täällä voidaan hyvin. Senja Karppi, 1 vuotta 3 kk, kävelee, hymyilee, nauraa ja leikkii, syö hyvin, kasvaa ja kaunistuu. Iloinen ja naurava lapsi. Äidin temperamentti - hyvä Senjalle, pelottavaa isälle.

Pekka Karppi 37 vuotta 8 kk, syö, hoitaa lasta ja siivoaa. Lihonnut Sveitsissä 5 kiloa. Nauttii vieraista (kiitos kaikille tänne asti vierailuille tulleillt) sekä Sveitsin upeasta ilmastosta ja maisemista. Harrastuksena talon "etärakennuttaminen" Helsinkiin - Pelottavaa itselle.

Jutta Karppi, aina 25 vuotta (max). Tekee kovasti töitä Novartiksen piikkiin, ja nauttii samoin vierailijoista ja matkustamisesta.

Eli, kovin normaalia perhe-elämää, kovin erilaisissa puitteissa. Kulttuurishokki oli kovempi kuin koskaan aikaisemmin ulkomaille muutettaessa, mutta samaa elämää se täälläkin näyttää olevan pikkaisen erilaisilla mausteilla. Mutta ne mausteet on joskus ihan kivojakin: Alpit, kaikkien paikkojen läheisyys (esim. Pariisi 4 h, Nizza 3 h...), ilmasto. Lopputulema on, että kaikista vaikeuksista huolimatta olisi kovasti jäänyt mietityttämään jos reissu olisi jäänyt tekemättä.

Siispä, pari vuotta(?) täällä ja sitten kotiin omien pariin. Toivottavasti silloin on uusi talo pystyssä notta on paikka missä asustella.

Sitä odotellessa tulen todennäköisesti päivittämään blogia vain verkkaiseen tapaan, joten jos jotakuta kiinnostaa saada enemmän infoa meikäläisten seikkailuista reikäjuuston maassa, kannattaa laittaa viestiä minulle Facebookin kautta - meillä on siellä "Karpit lost in Geneve" -ryhmä joka on salainen