Eilen aloitettiin "myrkytys". Edelliseen verrattuna saan myrkkyjä "täsmäiskuina" kaksi kertaa päivässä, vuorokausiannoksen ollessa 20 kertainen! Tämä on jo nyt saanut olon hieman etovaksi, ja vielä ei olla edes lähelläkään matalasoluvaihetta... Myrkytyksen pituus on tällä kertaa "vain" 7 päivää, mutta intensiteetti kovempi. Saa nähdä miten kroppa tällä kertaa reagoi.

Yö otti koville, kun ajatukset pyörivät päässä kuin turistibussi Haminassa. Arvelen, että tämä jakso tulee olemaan raskaampi kuin ensimmäinen, niin fyysisesti kuin etenkin psyykkisesti. Normaali elämä tuntuu niin kaukaiselta. Pelkotiloja ei sinänsä ole - varjo jäytää toki jatkuvasti - mutta kova "ikävä" saa mielen matalaksi.

Onneksi ulkona sentään sataa... ;-)

Kaipaan eniten kovin arkisia asioita: olotilaa ilman pelkoa pahoinvoinnista, hiljaisia hetkiä yksin ja yhdessä Jutan sekä kavereiden kanssa, liikuntaa, sohvalöhöilyä, kävelyä sateessa/auringossa... Elämää parhaimmillaan... :-)

Saimme eilen vieraita Etelä-Afrikasta asti. Vanha opiskelukaverimme Kevin saapui morjestamaan meitä. Jutta viihdyttää vierastamme, ja tällä hetkellä taitavat vierailla Ruotsin kodissamme. Viikonlopuksi suuntana on Jutan vanhempien asumusto Kuopion takana. En edes tiedä, koska moiset reissut ovat itselleni mahdollisia. Kateellinen en ole, vain hiukan surullinen...

No, nyt saa tämä itsesääli piisata. Parempi koota itsensä kasaan ja alkaa taistelemaan - positiivisuus on paras puolustus... :-)

Tulkaahan käymään, jos kerkiätte...