Leukemian hoitaminen riippuu tottakai taudin tyypistä, mutta myös yksilöstä: mm. yksilön fyysinen kunto, sietokyky ja ikä vaikuttavat merkittävästi siihen miten leukemian hoidossa edetään, kuten myös se, miten potilas reagoi itse hoitoon.

Omalta osaltani alla on tietoa hoidon etenemisestä. Tätä päivitän sitä mukaa, kun saan itse asiasta tietoa. En halua mennä asioiden edelle, joten kerään tietoa hoito ja päivä kerrallaan. Innokkaiden ei kannata tutkia asiaa myöskään paljoa netistä, sillä hoito on täysin yksilöllistä. :-)

1. Sytostaattien infuusio

17.7. illalla sain ensimmäiset solumyrkyt suoneen. Omassa tapauksessani tulen saamaan 9 päivän aikana kolmea erilaista solumyrkkyä, kahta suoraan suoneen ja yhtä suun kautta. Tämän hoitovaiheen tavoitteena on tappaa syöpäsolut verestä ja luuytimestä. Samalla menee tosin "omat", eli kaikki muutkin verisolut.

Kylkiäisenä sytostaattien johdosta saan erilaisia pahoinvointilääkkeitä, munuaislääkettä, sekä vatsaa suojaavaa lääkitystä. Lisäksi minua nesteytetään suolaliuoksella 3 litralla per päivä.

26.7. tämä vaihe päättyi, ja pääsin irti tipasta. Aika vapaa olo, sanoisin... ;-) Tätä tosin kesti hurjat kaksi päivää, kunnes tarvitsin tipan taas nesteytystä varten.

Kylkiäislääkkeiden nauttiminen tulee jatkumaan vielä piiiitkään...

2. Matalasoluvaihe (27.7. alkaen)
27.7. valkosolujeni määrä pieneni alle 0,9:ään neutrofiilien ollessa 0,25.  Tästä eteenpäin tilannettani kutsutaan nimellä matalasoluvaihe aina siihen asti kunnes luuytimeni elpyy ja on tuottanut valkosoluja niin, että neutrofiilejä on yli 0,5. Matalasoluvaihe kestänee noin 2-3 viikkoa, minä aikana tulen olemaan heikoimmillani.

Jos kaikki menee hyvin, tänä aikana kaikki veriterroristit (blastit) kuolevat. 30.7. otetusta luunäytteestä kävikin ilmi että blasteja ei näyttäisi olevan veressä eikä luuytimessä.

Matalasoluvaiheessa (kuten jo infuusiovaiheessa) sytostaattihoito vaikuttaa niin, että kaikki veren solut käytännössä tuhoutuvat nopeasti, samalla luuytimen toiminta (eli verisolujen tuottaminen) lakkaa 1-3 viikoksi. Siksi veriarvot laskevat kautta linjan (pl. CRP, joka ei ole soluarvo vaan tulehdusarvo). Verihiutaleet (trombosyytit) ovat "helpoiten" tuhoutuvia soluja. Näitä annetaan sitten lisää, jos/kun niiden arvo alittaa 15. Puhasolujen lisäämistarve riippuu hemoglobiinista: punasoluja saa lisää, jos/kun hemoglobiini laskee alle 80. Valkosolujen osalta tarkoitus on pysyä nollissa, koska syöpä on nimenomaan valkosolujen syöpä. Eli niitä ei lisätä missään vaiheessa.

Verituotanto palaa luuytimen toipumisen jälkeen normaaliksi, ja veriarvot palautuvat pikkuhiljaa, viimeisimpänä trombosyytit.

Kuten arvaatte, tämän vaiheen aikana saan helposti infektioita. Itse asiassa, on todennäköistä että saan jonkin pöpön, ja totta puhuen tällä hetkellä (27.7.) minulla onkin jonkin asteinen flunssa. Oho, se olikin keuhkokuume... Pahimmaksi vaivakseni on kuitenkin muodostunut ärtynyt vatsa. Sytostaatit nimittäin tuhoavat limakalvot, mikä tekee aika kutaa... Ruokaa ei saa alas, ja silti pitäisi syödä edes sen veran, että vatsan toiminta säilyy...

Nämä infekiot saattavat hidastaa myös luuytimen elpymistä, joten toivottavasti tohtorit saavat antibioottinsa järjestykseen.

Kipu- ja pahoinvointilääkkeitten avulla pääsen kuitenkin liikkeelle, mutta vastapainona ne kovettavat mahaa - mikään ei tule ilmaiseksi...

Koko matalasoluvaiheen ajan minulla on ollut päällä myös sienilääkitys, koska sieni-infektiot ovat yleisiä.

3. vaihe - luuytimen palautuminen
Kriittinen vaihe on se, kun luuydin on toipunut, ja on aika (luuydinnäytteellä) ottaa selvää, mitä se luuydin sitten oikein tuottaa. Täydellinen remissio (tuotoksena vain hyviä soluja) on minun sairaudessani kenties ylioptimismia. Tyytyväinen tulee olla jo siihen, että joukossa olisi vain vähän blasteja. Luuydin voi toipua myös suoraan "blastikriisiin", jolloin kantasolun luovutusta ei voida toteuttaa.

Kroonisuudesta johtuen, täydellinen remissio, Glivec -lääkityksen kanssakin, saattaa muuttua nopeasti uudeksi blastikriisiksi. Tästä johtuen tulen tarvitsemaan kantasolusiirteen. Ensin tutkitaan siskoni sopivuus ja jos se ei natsaa, tutkitaan maailmanlaajuinen kantasolurekisteri. Kantasolusiirteestä lisää myöhemmin.

Kannattaa muuten ottaa lusikka kauniiseen käteen, suunnata SPR:ään luovuttamaan verta, ja samalla ilmoittautua kantasolurekisteriin. Rekisteriin pääsemiseksi riittää tavallinen verikoe, ja mikäli kaltaistasi kantasolua tarvitaan, saatat pelastaa elämän... :-)

4. koko ajan päällä oleva vaihe - ylläpitohoito Glivec -lääkkeellä (25.7. alkaen)
Jutan työnantaja, Novartis, on kaikessa viisaudessaan kehittänyt kroonisen myelooisen leukemian hoitoon "täsmälääkkeen" nimeltä Glivec.

Glivec ei hyökkää kuitenkaan syöpäsolujen kimppuun, vaan sen tarkoitus on estää vääristynyttä kromosomia toimimasta, jolloin blasteja ei enää syntyisi. Koska oma krooninen sairauteni on edennyt blastikriisiin, pelkällä Glivecillä en kuitenkaan pärjää, koska oletettava vasteaika olisi vain 3-12 kk. Siksi saan myös tarvittavan määrän sytostaatti-infuusioita, jotta blastien likaama luuydin puhdistuisi.

Glivec -hoito on minun kohdallani aloitettu jo 25.7., eli päällekkäin ensimmäisen sytostaattivaiheen kanssa. Annostelu aloitettiin 4 pillerillä, ja sitä pyritään korottamaan 8 pilleriin - 28.7. saan ekan kerran jo 6 pilleriä. 5.8. annos nostetaan 8 pilleriin.

Clivecin yleisimpiä sivuoreita on pahoinvointi ja turvotus (taas krapula ilman känniä - jee), ja pahoinvoinnin määrä määrittelee kuinka nopeasti annosta voidaan lisätä...

Erä kaksi (21.8. alkaen)
Hoitoa jatketaan samoilla sytostaateilla kuin ensimmäisellä kierroksella. Tosin, Sytarabin -nimistä "lääkettä" saan vuorokaudessa 28 kertaisen määrän edelliseen verrattuna. Tätä jatkuu 4 päivää, jonka jälkeen myrkyksi vaihdetaan Idarubicin seuraavan kolmen päivän ajaksi.

Odotettavissa on samat vaiheet kuin aikaisemminkin, mutta lääkkeen annostuksesta johtuen olo on heikko jo ennen matalasoluvaihetta.