Polvet ja nilkat liekeissä. Katsotaan mitä Panacod saa aikaiseksi... Kipu on tällä (kertaa?) kuin kasvukivut, mutta potenssiin x. Villi fiilis.

Pääsiäinen on ollut aika täydellinen - ystäviä, ruokaa, ulkoilua ja naurua. Toissapäivänä menimme oikein retkelle makkarat, polttopuut, kaakaot ja muut mukana. Laitoimme nuotion pystyyn, oli kiva keväinen päivä, ja fiilis että miksi tämänkaltaisia asioita tekee niin harvoin... Sieltä porukalla saunomaan ja pääsiäislampaan laittoon. Täydellistä.

Nukkunut olen kohtalaisesti, vaikka lauantaina petiin päästiinkin vasta "SingStarin" jälkeen aamuyöstä. Parempi uni on auttanut myös tuossa "pihalla" -osastossa. En ole enää aivan niin kuutamolla ja hyperaktiivisen jännittynyt kuin viimeiset pari viikkoa.

Tärinät ovat tosin jäljellä, ja välillä tuntuu että pahenevat vain. Keiton syöminen on varmasti sivustakin seurattuna hauskaa puuhaa, ja se kestää aika kauan... ;-) Vaikka tosiasiassa sivulliset eivät tärinään kyllä kiinnitä edes huomiota, ennen kuin itse asiasta jonkun vitsin lohaisee...

Flunssa ja väsymys ovat myös aika tiukkoja taistelijoita - eivät vain anna periksi. Nuha on tullut koston vimmalla taas pahemmaksi. Iltapäivää kohden on aina pakko mennä lepäämään ja toivomaan edes hetken unta.

Ruoka on maistunut taas sen verran hyvin, että naaman Grandiosa on saanut lisätäytettä. Kohta silmät on kuin Vennamolla aikoinaan, mutta haitanneetko tuo, kun "viiruistakin" näkee ihan hyvin...

Pääsiäistä on vielä se toinen päivä jäljellä. Hienoa saada viettää Jutan kanssa näitä päiviä. Ja kohtahan sitä Lapin hangille suunnataan, joten hyvä fiilis.

PS: Jos joku ihmettelee, miksi listailen näissä viesteissä pikku vaivojani, niin tarkoitukseni on dokumentoida paranemiseni edistymistä ja siihen liittyviä oireita. Blogiani lukee myös ihmisiä joilla on samoja kokemuksia, ja näistä saatu palaute on aikamoisen hieno juttu minulle... Parasta terapiaa tämä bloggailu minulle... :-) Hyvistä fiiliksistä huolimatta tilanteeseeni liittyy kuitenkin paljon pelkoja ja varjoja...