Olon pitäisi pikku hiljaa kohentua. Vielä ei näy eikä kuulu eikä tunnu. Olo on kerta kaikkiaan sietämätön. Kuuluu kulemma asiaan, ja kyllä se nostekin sieltä sitten tulee kun on tullakseen. Toivottavasti.

Eilen söin mehukeittolasillisen ja omenan, tänään jopa aamulla hiukan puuroa. Lääkärin mukaan mitään suurta hätää ei ole, suoliäänet ja muut ovat ihan ok vähäisestä ravinnosta ja pahasta olosta huolimatta. Olo on sellainen, että mahassa olisi tiiliskivi. Ainoa väliaikainen helpotus tulee oksentamalla - jos sitä nyt voi oksentamiseksi sanoa kun pari laattaa sylkeä kolahtaa kuppiin.

Totta puhuen, odotin tätä vaihetta helpommaksi, tai pikemminkin niin, että ongelmia aiheuttaisivat vasta mahdolliset komplikaatiot. Mutta, toivottavasti vaikea alku lupaa parempaa tervehtymistä... ;-)

Voikaa te kuitenkin hyvin. Itse kun en siihen näillä näppäimillä oikein pysty.