Eilen sain sen ekan sytostaattiannoksen: 4400 mg syklofosfamidia suoneen. Lukemattomien muiden lääkkeiden yhteisvakutus oli... mielenkiintoinen. Aluksi tuli pieni huppeli, ja lievää väsymystä. Koko päivä meni yllättävän hyvin, kun tuo alkupöhinä oli poistunut. Vointi oli mitä mainioin, ja Jutan ja Tiinan kanssa katsoimme oikein elokuvankin.

Liekö syy ylenpalttisessa karkin hotkimisessa, tai ehkä sittenkin sytostaatissa, tuo olo iltaa kohden heikkeni melko paljon. Nukkumaan pääsin pahoinvointilääkkeen avustuksella, ja nukuinkin erinomaisesti. Vähän liiankin hyvin, koska hyvin alkanut virtsaneritys (eilin 5,5 litraa) on nyt alkanut tyrehtymään, enkä herännyt virtsaamaan kuin kerran yössä. Nesteenpoistolääkkeeille on siis tilausta, kun tuo nestemäärä (suneen ja juotuna) tullee olemaan n. 5-7 litraa vuorokaudessa.

Aamulla pahoinvointi on voimistunut ja jo näin nopeasti ruokahalu on kadonnutta kauraa. Toki syön minkä voin, mutta paljon se ei ole. Mutamakin suupala tosin pitää koneiston töissä. Myös juodut nestemäärät ovat varsin vaisuja eiliseen verrattuna. Väsymys ja etenkin jalkojen uupumus on myös alkanut. Sängyssä vietän suurimman osan ajasta, mutta pakotan itseäni ylös jottei ihan porkkanaksi muuttuisi. Hyvä on myös, että tietokoneeni ei ole sängyn laidalla, eli voin kirjoittaa vain jos saan lasikan perseeni ylös vuoteesta.

Kohta alkaa toinen sytostaattitiputus. Hiukan jännittää ettei se vain lisäisi pahoinvointiani. No, kaikki otetaan vastaan mitä eteen tulee, ja vaikka hoidoista tulisi poikkeuksellisen rankatkin, lopussa kiitos seisoo. Hoidot ja luuydinsiirto eivät minua saa luovuttamaan. Jos sitten täytyy oksennella viikko, tuleehan ainakin röörit puhtaiksi... ;-)

No niin, pitänee palata hoitosängylle koska kohta aloitellaan. Katsotaan koska saan seuraavan kerran päivitettyä näitä elämyksiä...

-Pexi