Kun ei enää saanut nukutuksi, päätin kirjoittaa pari sanaa blogiin. Sen jälkeen aamiaista napaan, niin taas on päivä jo pitkällä. Ja ennen kuin huomaakaan, ilta on jo tulla tupsahtanut. Jopa näin sairaana aika kuluu nopeasti. Ja etenkin näin sairaana huomaa, että omalta pikku osaltaan meillä on kohtuullisen rajallinen aika käytettävissämme. Se tärkein kysymys lieneekin, mitä tuolla ajalla haluan tehdä (vs. mitä sillä oikeasti teemme... ;-D).

Puolitoista kuukautta siirrosta on "jo" mennyt. Ei voi kuin toivoa, että toipumistahti jatkuu samalla tavalla. Olo on melkoisen mainio. Toki, heikkonahan sitä vielä ollaan, mutta mieli on virkeä, eikä suuremmista vaivoista ole näkynyt merkkiäkään. Itse asiassa nautin tavattomasti olotilastani, kun ruoka maistuu ja jaksaa jo tehdä muutakin kuin tuijottaa telkkaria (ja kirjoitella typeryyksiä blogiin). Omalta osaltani vastaus edellä mainittuun kysymykseen taitaakin olla, että haluan voida hyvin - ja huomenna katsotaan sitten uudestaan mitä mieli tekisi... ;-)

Toissapäiväisestä tarkastuskäynnistä ei ole kuulunut muuta kuin se, että hylkimisenestolääkkeeni annosta vähän tiputettiin alaspäin. Samalla kyllä kysäisin luuydinkokeesta, mutta tuloksia ei ollut vielä tullut. Tämä on kuitenkin hyvä merkki, sillä jos jotakin kovin kriittistä olisi näkynyt, se olisi näkynyt jo "pikatestissä".

Eli siitäkin huolimatta, että vaimo lusmuilee Levillä myyntikokouksessa, tänään elämä Iestiellä hymyilee. Toivottavasti sielläkin... ;-)