Villi viikonloppu takana. Perjantaina ostin ja kokosin uuden grillin (Kiitos O'Maha) ja putsasin kämpän. Lauantaina käytiin poikaporukalla Uusiksen hallilla kokeilemassa curlingia, mistä siirrytiin sitten suoraan meille saunomaan, grillailemaan ja katsomaan futista.

Vaikka joissain tapauksissa kaljan kittaus pääsi känniksi asti, melko rauhallisesti homma eteni pikkutunneille asti - näin sivustakatsojan näkökulmasta. Ei valituksia naapureilta, ei poliiseja paikalle. Hyvää ruokaa ja puhdasta hauskanpitoa poikien kesken. Siihen ei välttämättä tarvita edes sanoja. Tuhnu takapuolesta on joskus jopa tehokkaampaa.

Eilen käytiin sitten Kaivarin konsetissa ja syömässä maailman parasta Nepalilaista ruokaa (Himalaya - suosittelen). Heidän kerma-tomaatti-voi -kastiketta voisi syödä vaikka aaltopahvin kanssa ja se olisi herkkua. Tällä kertaa siinä oli kuitenkin kuhaa...

Illalla käytiin vielä lintsillä haistelemassa tunnelmaa, ja lopulta kotiin grillaamaan voileipiä.

Pitkästä aikaa viikonloppu, kun kivut ja muut murheet olivat kokonaan poissa vaivaamasta mieltä!

***

Tänään vointi sitten yllättäin on heikentynyt aika paljon. Nukuin sen verran huonosti, että kivutkin tuntuvat taas. Mutta mikä parasta, toissapäiväinen "kurlaus" tuntuu terveenä lihaskipuna siellä sun täällä. Mahtava tunne näin 9 kuukauden jälkeen saada positiivista palautetta lihaksilta (tai niiltä mitä jäljellä on)!

Päätös: koska tunnistan oman psyko-somaattisuuden vaikuttavan lähinnä siten, etten saa lähdettyä liikkeelle, minun on turvauduttava itseruoskintaan - teen lukujärjestyksen, jonka noudatamatta jättämisestä langetan itselleni "tuomioita" - mm. Jutan hieromista ja rasvaamista, karkkikieltoa tai mitä nyt keksinkään... ;-)

Nyt alkoi se todellinen itsensä kuntouttaminen! Eikös kuulosta hienolta?

***

Varmaan moni muukin kuin minä luki tänään hesarista Afrikan nälänhädästä. Se iski jälleen kuin miljoona volttia. Pieni mieleni ei pysty ymmärtämään että miten voimme kutsua itseämme "kylläisissä" maissa sivistyneiksi, kun maailmassa tapahtuu tuon kaltaista? Me porskutamme yltäkylläisyydessä haluten vain enemmän ja enemmän, kun samaan aikaan siellä on 3-vuotiaita lapsia jotka painavat 4 kiloa!

Tiedän kyllä että ongelman ratkaisu ei ole ruoan/rahan/avun antaminen heille sellaisenaan, mutta jos inhimillistä tahtoa riittäisi, maailma yrittäisi edes löytää ratkaisuja millä niinkin perustarve kuin ravinto saataisiin kaikkien suuhun. Nyt voivotellaan ja säälitellään kotisohvilla, ja mikä pahinta, ainakaan Suomalaisessa tai peräti Eurooppalaisessa keskustelussa ei juuri ole merkkejä siitä, että missä on meidän vastuu; mitä me voisimme / mitä meidän tulisi tehdä...

Tällä hetkellä kylmä tosiasia vain on, että niin kauan kuin elämme maailmassa, missä omistus - ei inhimillisyys - säätelee säännöt, kärsimys maailmassa tulee voimakkaasti lisääntymään. Omasta mielestäni nämä kaksi asiaa ei edes pitäisi olla ristiriidassa keskenään, mutta tällä hetkellä ne ovat oikeastaan toistensa vastakohtia...

Parhaiten touhu kärjistyy poliittisessa keskustelussa nyt, kun tuo ilmaston lämpeneminen on noussut vakavasti otettavaksi tekijäksi. Kaikki tiedostavat ongleman ja sen potentiaalisesti katastrofaaliset seuraukset, mutta tästäkin huolimatta pidetään viimeiseen asti kiinni omista eduista ("omistuksista"), ja vatvotaan ja tullaan vatvomaan sopimuksia, vaikka olisi pitänyt toimia jo aikaisemmin ja paljon voimakkaammin.

Omasta pussista jos pitäisi antaa, silloin maapallon tulevaisuudenkin voi kyseenalaistaa. Puhumattakaan sitten nälänhädästä tuolla kaukana jossakin...

"No minuahan se ei koske, kun on noita omia ongelmiakin, ja pitäisi vähän asuntoakin rempata. Sitä paitsi enhän edes minä voi asialle mitään tehdä." Kyllä saa vielä vesi virrata, ennen kuin tätä planeetta voi nolostumatta kutsua sivilisaatioksi...

Asenne on kaikki.

***

Oho. Ei ollut tarkoitus ihan noin räjähtää. Mutta mitään en poista minkä kerran olen kirjoittanut. Ja se pitää yhä...