Jippii!
Luvassa sairaalan sänky ja käytävät...
No, näillä veriarvoilla se taitaa olla minulle paras mahdollinen ympäristö. (Positiivisen ajattelun alkeet alkavat tehota... ;-D)

Tänään tehtiin uusi ennätys trombosyyttien alhaisuudessa (11). No, se on helposti korjattu parilla pussilla trombosyyttejä. Tärkeintä on, ettei tulehdusarvo ole lähtenyt nousuun. Tästä johtuen antibiootitkin lopetetaan tällä erää. Hieno homma siis.

Kai tähän tylsistymiseenkin rupeaa pikku hiljaa tottumaan, mikä sinänsä on väärin. Mutta mieli on kohtuullisen vireä, ja vierailijoita on tänään riittänyt, joten ei voi valittaa. Tarkoitus on tosissaan vieläkin aikaansaada hyvä päivärytmi. Se ei kuitenkaan ole niin helppoa minulle kuin mitä kuvittelin. No, ehkä sitten kolmannella sairaalajaksolla...

Jutta juuri soitti, kun oli lähtenyt luotani, ja kertoi, että joku potilas oli hypännyt alas Meilahden sairaalasta. Ruumis oli sisäänkäynnin "vieressä", jonkin matkaa rakennuksesta. Poliisi ei vielä ollut ehtinyt paikalle. Onneksi Jutta ei kovin hyvin nähnyt ruumista, mutta voisin kuvitella että järkyttävä kokemus kaiken kaikkiaan... Ja vielä tässä tilanteessa.

Itsekin olen muutaman keran ehtinyt miettiä (elämää ja) kuolemaa, mutta kovin syvälle en ajatuksissani ole päässyt. Olen aina ollut sitä mieltä, etten kuolemaa pelkää. Ja olen vieläkin: sitten kun aikani koittaa, se koittaa, minkäs sille voi. Ehkä tämä on hyvä tapa suhtautua asiaan tilanteessani :-). Ja toivottavasti ei kovin paljon enempää asiaan tarvitse energiaa tuhlata tulevaisuudessakaan.

Huonekaverinani on tällä hetkellä mies, joka tänään luovutti luuydintään jollekin jossakin päin maailmaa. Hieno ajatus. Toimenpide on aika rutiininomainen, ja huomenna kaveri pääsee jo kotiin. Siitäkin huolimatta että luuydintä lähti kokonaisuudessaan lähes litra. Huomenna hän todennäköisesti tapaa lääkärin, joka kertoo toimenpiteestä tarkemmin; aion salakuunnella tarkkaan... ;-)

On mielenkiintoista jutella henkilön kanssa, joka on oman tilanteeni "vastakappale". Minun kirjoissani hän on pienimuotoinen sankari - vapaaehtoisesti ja pyyteettömästi luopuu omasta mukavuudestaan hetkeksi, jotta voi auttaa täysin tuntematonta henkilöä. Kuinkas moni lukijoista on muuten käynyt ilmoittautumassa luuydin-/kantasolurekisteriin? ;-)

No niin, eiköhän tämä riitä tältä erää. Huomenna uusi päivä ja uudet kujeet... ;-)