...maailma nauraa kanssasi.

Viime aikoina olen huomannut hymyileväni enemmän. Ja jopa tuntemattomille saattaa luikahtaa sutkautus jos toinenkin. Tuskin juttujen taso kovin korkealle on kohonnut, tai hymyni niin kovin kaunis olisi, mutta saan osakseni paljon enemmän hymyjä kuin ennemmin. Ihmiset ovat mukavia. Ei suomalaiset mitään jöröjä ole, päinvastoin, aitoja ja teeskentelemättömiä.

No joo, sen sijaan että ihmiset kollektiivisesti ovat päättäneet olla minulle kivoja, taitaa kysymys olla enemmänkin siitä että rekisteröin asioita hiukan toisella tavalla. Kun itse on positiivinen, se ruokkii hyvää oloa myös ympärillä. Ja näin positiivinen kierre onkin jo valmis...

Ja viime aikoina elämä on kyllä maistunut melkoisen mukavalta. Paljon hauskoja tapaamisia, tehtyj asioita, toipumisia, hyviä ruokia, naurua, haleja, lämpöä ja rakkautta... Ihan mahtavaa! Hienoa olisi jos tämä vielä näkyisi ja kuuluisi minusta. Joten saatan virnistellä pilke silmäkulmassa ihan vain sen takia että se tuntuu hyvältä. Myös näin virtuaalisesti... ;-D

Ihan silläkin uhalla että on maanantai.

Jos unohdan juuri sinulle erikseen mainita, että on kiva kun olet vaikutusalueeni piirissä, mainittakoon se nyt näin kollektiivisesti. Ja sitten kun hymyni meinaa hyytyä, muistutat minua näistä fiiliksistä, eikö niin?

***

Muitakin omituisuuksia kuin oma hyvä olo on tapahtunut viime aikoina. Näistä hauskin on kyllä ylivoimaisesti se, että meikäläistä on nyt kolmasti luultu jonkinlaiseksi turvamieheksi. Näistä kaksi tapahtui vieläpä saman päivänä:

Meilahti, sairaalan käytävä, pysähdyn lukemaan tekstiviestiä, kun viereeni astuu mies:
\"Moi, Pentti Kurjonen terve (käsipäivää, nimi muutettu)! Sä olet niitä Turvakolmion kavereita, eikö niin? Kiva kun pääsit...\"
\"Mitä??? Eeeei, mä oon ihan matkalla vain tonne röntgeniin... :-|\"
\"Aha. No ei sit mitään...\"
\"Juu...??? Päivänjatkoja...\"
\"...mutinaa...\"

Keskusta, Sokos, epäröivän näköinen mies pysäyttää minut:
\"Anteeksi, oletkos sinä järjestysmies?\"
\"Ei, en ole.\"
\"Voi, anteeksi vain, minä luulin...\"
\"Eipä mitään...\"

Ja viimeisin:
Ostoskeskus Tikkuri, puhun puhelimeen tuulikaapissa, kun vanhempi rouvashenkilö koputtaa olalleni:
\"Anteeksi, voisitko tehdä jotain tuolle tilanteelle?\"
\"...sori, mä soitan kohta takaisin... Niin, anteeksi?\"
\"Tuolla tuo nuoriso vaan mekastaa, eikä kukaan teistä tee mitään!\"
\"???\"
\"Etkö sinä ole järjestysmies?\"
\"Ei, minä vain puhuin tässä puhelimeen... (Pokassa vähän pitelemistä). Mutta voinko auttaa?\"
\"Tuskin.\" (Kävelee pois)

Muuta selitystä en keksi kuin sen, että naama on kyllä jonkin verran turvonnut... Ja olenhan mä skrode kaveri... ;-)