Viikonloppuna juhlittiin. Juhlien teema oli "Pexin 1-vuotis syntymäpäivä-, itsenäisyyspäivä-, Tommin syntymäpäivä- ja peruukkijuhlaristeily". Kaikilla osallistujilla oli peruukki, ja maljan kohottamiseen oli aihetta useasti. Jopa useammin kuin kerran.

Tapahtumaa varten 22 ystäväämme ahtautui kanssamme tupatentäyteen Silja Serenade -laivaan perjantaina, suuntana Tukholma. Kyseessä oli siis uuden luuytimeni ensimmäinen matka Suomen rajojen ulkopuolelle.

Tunnelma oli koko matkan ajan vähintäänkin hilpeä. Kun 20 enemmän tai vähemmän, syystä tai toisesta mieleltään (jotkut jopa ulkonäöltään) teini-ikäistä kolmekymppistä laitetaan tällaiseen tilanteeseen, tulos ei voi olla pettymys. Ja sitä se ei ollut.

Itselleni matkalla oli aika suuri merkitys, ja oli uskomattoman hienoa huomata, että niin oli myös kaikille osallistuneille. Tunnelma oli välillä taianomainen, ja se lämpö mikä ryhmästämme huokui ei jättänyt sivustakatsojiakaan kylmäksi. Lauantain maamme laulu ruokailun yhteydessä jäi varmasti myös henkilökunnan ja muiden ruokailijoiden mieleen.

Kyyneliltäkään en välttynyt, mutta kai se on ihan hyväksyttävää tirauttaa pari pisaraa sen kunniaksi että on elossa... Minua on myös siunattu poikkeuksellisella joukolla ihmisiä, jotka välittävät. Se on harvinaista ja korvaamatonta.

Siispä, julistan loppuviikon "Joulunalusajan ystäväviikoksi", jolloin tarkoitus on saattaa ainakin yksi ystäväsi hyvälle joulufiilikselle. Soitto ja pari miellyttävää sanaa useimmiten riittää... ;-)

Hyviä joulunodotuksia! Nyt lähden mittaamaan luuntiheyttä Meikkuun.