Huh, uskalsin sentään aloittaa kirjoittamisen... Vähän tiukkaa on tehnyt. Lähinnä henkisesti, mutta ihan fyysisestikin. Vasta nyt sitä pikkuhiljaa ymmärtää minkälaisen rääkin keho on viimeisten parin vuoden aikana käynyt läpi. Eli kyllä tässä vielä aikaa menee, ennenkuin tuntee "uuden kehon" rajoitukset.

Mutta asiaan, todellisin syy hiljaiseloon eivät ole olleet läpikäydyt vaikeudet, vaan lähinnä se ettei ole kokenut minkään kirjoituksen olevan tarpeeksi merkittävää. Monta kertaa sitä on koneen ääressä istunut, ja yrittänyt aloittaa, mutta turhaan. Tyhjää, tyhjää.

Joten, päätin sitten vain pakottaa sanoja paperille. Arvioimatta ja arvottamatta kirjoituksia etukäteen. Tämän kummallisempaan en sitten pystynyt, mutta ainakin sanija on nyt paperilla. Uusi alku itsensä retostelemiseksi. Ja hämmästyksekseni jälleen sain itseni kiinni: eihän blogissani alun perinkään pitänyt olla mitään ihmeellisempää. Omien tunteiden ja muun roskan läpikäymistä.

Joten, siitä taas jatketaan.