Tulehdusarvot edelleen ylhäällä, syytä ei tiedetä, joten äijä pidetään osastolla 121 ainakin loppuviikon. Siinä täkeimmät.

Ja sitten varoitus: nyt seuraa valitusta isolla v:llä.

Maanantaina päivystyksen kautta tulin sisään. Ennen kuin huomasinkaan, harjoittelija oli laittanut meikäläiselle kanyylin kyynärtaipeeseen. Ei ihan tohtoritason mielenjuoksu tarvitse olla, että ymmärtää tuon olevan mitä surkein paikka kanyyliä varten. Kättä ei voi koukistaa ja taive on koko lailla kipeä. Kaiken lisäksi nyt on sitten toinen verikokeenottopaikka pois pelistä. Kiukutti jo silloin, mutta pidin suuni.

Jotenkin koko päivystyksen muukin touhu oli vähän per#¤%%tä: hoitajat kiukuttelivat toisilleen ja potilaille, puhuivat sisäisistä ongelmista ihan kuin potilaat olisivat olleet ilmaa. Toki ymmärrän, että heidän tehtävä on varmistaa tilanteen akuuttius ja lähettää sen jälkeen potilaita oikeille osastoille, mutta kyllä potilaita pitäisi aina muistaa käsitellä muunakin kuin numeroina.

Kaiken kukkuraksi minulle järjestettettiin paikka osastolta 121 - sisätautien osasto; vähän ylijäämäosasto sellaisille joista ei oikein tiedetä mitä niiden kanssa tehtäisin. Hoitajat ja muu henkilökunta osaavat asiansa, ja ovat kivoja. Huonekavereista toinen on arviolta 150 vuotias eikä kuule, ja toinen on ehkä 240 vuotias eikä vaan oikein ymmärrä. Tähän hauskuus sitten loppuukin: osaston fiilis on täysin harmaa, kalustuksesta ja kunnosta lähtien. Nettiyhteydestä ei siellä olla kuultukaan mitään, ja muutenkin paikalla on eristäytynyt leima. Potilaatkin - itseni mukaan lukien - ovat syvältä. Ehkä se olen vain minä, mutta kyllä osastoa 141 on kova ikävä.

Ja kun mitään ei tunnu tapahtuvan. Jotain antibioottia kokeillaan muutaman päivän, ja sitten toivotaan että tepsii. Kuitenkin koko ajan olo ja hengitys vaikeutuu, ja pahoinvoinnin ovat antibiootit tuoneet. Öisillä oksennusreissuilla tulee ärräpäitä suuhun. Eli alaspäin ollaan menossa.

Ok, myönnetään. Asenne on kateissa. Kaivetaan se takaisin sitten joskus, mutta nyt valitus tuntuu paremmalta. 

 Nettiä pääsen käyttämään vain alakerran kahviossa, jos suostuu vain toimimaan. Olisi edes netti seurana osastolla, niin saisi ajan kulumaan. Lukeminen, kirjoittaminen ja television katselu vaativat vähän liikaa voimia.