...joka tänään ei ole ihan yhtä hyvä kuin eilen. Pientä pahoinvointia pukkaa... Saattaa tosin johtua siitä, että tänään minusta saatiin ensimmäisen kerran luuydinnäyte, ja näytteen ottaminen... hmm... otti vähän koville. Myöskin, trombosyytit on vielä laskussa ja Hb 85, joten mistään "huippuarvoista" ei voida vielä puhua.

Eiliseen tapaan, jännittää enemmänin kuin olisin osannut kuvitella. Alustavat tulokset luuytimestä saadaan huomenna, ja se määrää aika pitkälle sen, miten hoitojen kanssa edetään.

Pelko on aika mielenkiintoinen ilmiö. Tuntuu, että aikaisemmin en ole oikeasti pelännyt oikein mitään, että nyt pelko olisi jotenkin todellisempaa. Pelko tukahduttaa positiivisia ajatuksia, mikä on se pahin asia. Samanaikaisesti pelko saa - ainakin minut - ajattelemaan selkeämmin, ja muodostamaan selkeitä polkuja siitä, miten tästä eteenpäin omat tuntemukset tulisi johtaa, jos polku haarautuu suuntaan X tai Y - se onnistuuko toteutus on jo toinen kysymys. (Vaikea selittää tätä fiilistä, mutta toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan...) Ja sitä tosiasiaa ei muuta mikään testitulos, että "päivä kerrallaan" ei ole enää kohdallani pelkkä cliché.

Lääkäri mainitsi myös, että jos kaikki etenee kuten nyt näyttää, saatan päästä huomenna kotilomalle. Loman pituudesta minulla ei ole hajuakaan, mutta edes päivä vapaudessa - näin 4 ja puolen sairaalaviikon jälkeen tuntuu kuin viileältä tuulen henkäykseltä liian kuumana kesäpäivänä. :-)

Suonensisäinen ruokinta lopetettiin tänään, joten nyt minun pitäisi sitten osata syödä tarpeeksi ihan omin voimin. Kuten joskus aikaisemmin olen sanonut: mikään ei ole enää itsestään selvää...
Nestettä vielä saan suoraan suoneen, mutta osittain vain (voiko noin sanoa?) sen takia, että saan runsaasti antibiootteja suonensisäisesti.

Ja vielä viimeisenä positiivinen uutinen niille, jotka sitä eivät vielä ole kuulleet: Ranskalaiset vuokralaisemme täällä Suomessa muuttavat jo syyskuun puolessa välissä uuteen asuntoon, joten pääsemme pian omaan kotiimme. Lähitulevaisuuttani - tai paremminkin tulevaisuuttamme - ajatellen tällä on suurempi merkitys kuin moni voisi kuvitellakaan.

No, johan sitä nyt taas tuli vuodatettua. Kuinkakohan moni jaksoi lukea loppuun asti...? ;-)

Kaunista keskiviikkoa teille kaikille. Ja ei pidä unohtaa, että tänään on taas erinomainen mahdollisuus tehdä joku läheisenne iloiseksi - pelkkä hymy saattaa riittää... ;-)