...mutta pari riviä pystyy aina kirjoittamaan.

Viikonlopun sytöstaattikuuri oli todella rankka. Toisin kuin yhden tämän läpikäyneen (ja tännekin kommentoineen) kokemus, omani oli lähinnä puolen päivän humala jota seurasi armoton darra.

Ruoka on lähinnä huvittava yksityiskohta normaaleja ihmisiä varten. Ei silti, ei oksennustakaan ole näkynyt, vaikka olo on etovampi kuin koskaan. Joten jotain positiivistakin.

Jaloista, ja oikeastaan joka muustakin paikasta, on voimat pois, ja sängystä poistuminen esimerkiksi pissalle on suuri tahdon ponnistus.

Näin se kai kuuluu mennäkin, muttta koville näyttää ottavan jo nyt. Helpommat hetket eivät ole ihan nurkan takana, joten hammasta purren eteenpäin...

Nyt pitää lopetella, kun toinen kierros sädehoitoa kutsuu.

Vierailijoille tiedoksi, että tulette todellakin näkemään olmin kun paikalle saavutte... ;-)