Huomasin juuri, että viime aikojen alakulo on pahasti vaikuttanut asenteeseeni. Saamaton, vetämätön olo ei ole pelkästään virusten aiheuttamaa... Oikeastaan tästä kiitokset Sipelle, jonka blogi "avasi taas silmiä"...

Tilanne muuttuu nyt. Tänään käynnistän taas koneet, ja teen asioita, enkä vain makaa ja voivottele olotilaani. Toki, rajoittimena on 12 neliön huone, mutta ei tässä lenkille muutenkaan oltaisi lähdössä.

Maassa maan tavalla, ja tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla. Eteenpäin, vaikka väkisin. Voin aloittaa vaikka sänkyjumpan (ei, en sillä tavalla mitä jotkut nyt taas ajattelevat... ;-D). Ja lepään sitten kun on tarvis.

Raikkaasta ilmasta en nyt pääse nauttimaan, mutta ehkä viikonlopun jälkeen sitten! Ja Jutta tulee tänään piristämään iltaani jossakin vaiheessa, ties vaikka joku muukin. Täytän veroilmoitukset, luen kirjoja ja lehtiä, katselen televisiota, surffailen netissä, ja kirjoitan kirjaa.

Ja EN murehdi tulevasta; töistä, sairaudesta, elämästä, kuolemasta... Joskus - kuten viime aikoina - se on vain kovin vaikeaa. Etenkin olen "alitajuisesti" murehtinut tuosta työstä, vaikka sen alkuun onkin vielä tovi. Hölmöä. Tervehtyminen ja päivässä eläminen pitäisi olla ja pysyä ainoana prioriteettinani vielä pitkään...

Asenne. Se ratkaisee aika paljon miten päivä tulee sujumaan... Pienistä - tai edes vähän suuremmista - ei pitäisi niin helposti kitistä. Huumorilla ja itseironialla jaksaa paljon pitemmälle. Uskokaa pois, tiedän mistä puhun...

***

Luuydinnytteestä ei tähän mennessä ole löytynyt mitään ihmeellistä. Puhdasta ja kirkasta kuuleman mukaan on. Hienoa. Särkyjen syy on todennäköisesti virus jota ei vain saada kiinni, mutta tänään annan säryille kyytiä. Tai sitten lisään kipukynnystäni lähtemällä väkisin liikkeelle, sattui sitten kuinka pajon tahansa. Voivottelu ja perseellänsä makoileminen ei ainakaan ole toiminut, joten kokeillaan jotakin muuta... ;-)

Katsotaan sitten miten homma onnistuu...