Jutta on työmatkalla Ruåtsissa, joten näin iltasella pitää aktivoida itsensä esim. bloggailemalla... Nettipokeria tuossa juuri pelailin, mutta sen verran oli jännää, että pumppu meinas leikata kiinni. Siispä kirjoitan... ;-)

Vointi on kohtuullinen, vaikka ihmeellisiä kuumotuksia kehossa aina silloin tällöin tuntuukin. Hyvä nukkuminen on pelastanut tuota pääkoppaa, joten jaksaa taas tallustaa, eikä kaikki asiat tunnu niin synkeiltä. Kolme viikkoa jatkunut tinnitus voisi tosin välillä tauota - se ottaa nimittäin jonkin verran päähän kun korvat soi. Mutta kuten mainittua, hyvin näyttää lomailu maittavan, eikä suurempia vaivojakaan ole ilmaantunut.

Viime viikon verikokeen tuloksissa hemoglobiini oli 97 (muut veriarvot normaaleissa rajoissa), joten tuskin tässä maratonille lähdetään, mutta parempi se on kuin puolentoistaviikon takainen 78. Ylipäätään ihan kohtuutonta fyysistä uupumista ei ole havaittavissa. Psyykkisestä "lamaannustilastakin" olen päässyt vähän irtautumaan, mutta ei tämä vieläkään mitään riemujuhlaa ole... Saamattomuus ja apatia ovat päivittäisiä vieraita... Mutta: "Päivä kerrallaan". Eikä kukaan muu kuin minä itse mitään suorituksia edes vaadi, joten yritän ottaa rennommin...

Luuydinnäytteestä en ole kuullut mitään, mikä on hyvä asia - lupasivat nimittäin soitella jos jotakin häikkää ilmenee. Seuraava luuydinnäyte otetaan jo ensi maanantaina, joten jännitettävää kyllä riittää. On sen verran jo henkisesti varustautunut tuohon 30.11. kantasolun vastaanottoon, että sen siirtyminen mistä tahansa syystä olisi suuri takaisku.

Koti on  lähestulkoon laatikoista tyhjennetty, ja tavarat ovat löytäneet jopa jonkinlaisen paikkansa talossa. Se helpottaa oloa. Mutta kyllä kaikki asiat ja tekemiset tuntuvat vierailta sekä tarpeettomilta, ja tämä taas luo vähän negatiivisen ilmapiirin, mistä on vaikea päästä ulos muuta kuin hetkellisesti.

Tästäkin huolimatta, täällä sitä ollaan ja eletään muiden mukana, vaikka pämäärästä ei ole hajuakaan. Tosin, harvalla oikeasti on - eikä tarvitse ollakaan.
Ja sadan vuoden kuluttua meitä kaikkia liikuttaa vain routa... ;-)