Sairaslomaa jäljellä oikeastaan tasan kolme kuukautta. Jos toipuminen jatkuu entisenlaisena, lekuri olisi laittamassa minut töihin 1.6. lähtien... Pitäisi siis löytää töitä. Tai pitäisi ja pitäisi. Kyllä tässä ilman töitäkin pärjätään ihan hyvin. Mutta olisi kiva tehdä töitä! Näin aidosti minun suustani sanottuna - tai sormista kirjoitettuna - tämä voi kuulostaa joistakin teistä hassulta, mutta näin se nyt on. ;-)

Olen pähkäillyt erilaisia vaihtoehtoja, ja maailmahan on avoin. Useasti meidän mieli vain on niin sulkeutunut, ettei se edes näe niitä mahdollisuuksia joita eteemme suorastaan tungetaan. Tai sitten niitä ei näe mahdollisuuksina, vain rasitteina. Näin ainakin on ollut monesti omalta kohdaltani ennen.

Toivon, ja luultavasti tiedänkin, että sairauteni kautta näitä umpisolmuja on avautunut. Monella eri tavalla. Elämää ei voi ottaa miltään osin liian tosissaan, ei edes työelämää. Täällä ollaan hetki, ja sillä ajalla pitää tehdä parhaansa. Ja se paras ei ole kenellekään sama kuin toiselle. En kyllä vieläkään toki tiedä "unelmieni ammattia" - mutta kuinka moni meistä lopulta tietää...? Ehkä etsimisessä on minun kohdallani se hohto! Aikaisemmin en vain ole etsinyt, olen ollut virran vietävissä...

Työhistoriani "vaikeuteen" (omat henkiset taistelut siitä, mitä voin/osaan/haluan tehdä) on myös varmasti ollut vaikuttamassa se, että tautini on itänyt 3-7 vuotta ennen kuin se on puhjennut. Tarkoitan tällä sitä, että ehkä kaikki työmarinani ei ole ollut psyykkistä perua, vaan fyysinen tauti on vaikuttanut taustalla.

Ei silti, silläkään ei ole väliä. Minulle on vain tässä ja nyt. Yritän kovasti nähdä ne polut jotka tällä hetkellä eteeni aukeaa, enkä sulkea tai pelätä yhtään niistä pois.

Jos tässä onnistun, olen jo voittanut.
(Avoin mieli, parempi ruoka - tai miten se nyt menee... ;-)

-Pexi

PS: Jasulle: ei pankkimaailma ole poissuljettu; itse asiassa pitänee aloittaa sieltä - sen tunnen ja osittain jopa väitän osaavani. Samaan hengenvetoon, olisi mielenkiintoista aloittaa myös jostain ihan uudesta...

PSS: Katille: kunhan nuha helpottaa, otan pyöräilyn harrastukseksi, ja Matari on lähellä. Päiväkahvit maistuvat aina, meikäläinen tuo kermat. ;-) Antsu leiponee pullat?