...eli, eteenpäin mennään hyvää vauhtia.

Ei vain jaksa päivittää blogia kauheasti, kun tosi jännityksen paikat on vasta edessä (luuydin tutkitaan näinä päivinä niin nähdään mitä se tuottaa). Itse asiassa, täytyy myöntää että nyt ensimmäistä kertaa pelottaa oikein kunnolla, kun on toipunut tuosta ekasta hoitokierroksesta... :-|

Ja tähän ei tarvita kannustuksen sanoja, niin mahtavaa tukea olen saanut, ja uskon että vilpittömästi tämä tulee jatkumaan loppuun asti... :-)

Tiukkoja tilanteita...  
...mutta niistä tosi elämässä on kai kysymys; ei niiden välttelystä ainakaan... ;-)

Vointeja kaikille!

-Pexi