Luvattu hiustenleikkuu on hiukan tässä siirtynyt, vaikka pehko kyllä irtoaa vaikka sitten itsestään... (Tuu Sitten Iiro paikalle, niin verrataan "peilejä".) Syynä on hoitoajan ylivoimaisesti 2,5 huonointa päivää, jolloin ainoa lohtu pahoinvoinnin ja kivun tyrmässä on ollut minuuteissa mitatut hetket, jolloin lääkkeet ovat toimineet niinkuin niiden olisi olettanut.

Kolme yötä putkeen kuume on noussut yli 38 mikä tarkoittaa sitä, että joka yö on jouduttu ottamaan kaksi veriviljelyä. Toivottavasti tuleva yö olisi helpompi.

Tipan kanssakin on mennyt vähän reisille, kun yli viikon kestänyt hyvä paikka jouduttiin muuttamaan eilen aamulla, joka sitten tulehtui yllätys yllätys, viime alku yöstä, ja paikkaa muutettiin jälleen.

Ruoka on maistunut, mikäli mahdollista, vieläkin huonommin, ja ainoa tapa saada päivittäinen pilleriannokseni alas (mihin vaaditaan siis esim. jogurtin tai mehukeiton syöntiä) on ottaa pahoinvointilääkettä 3 kertaa päivässä.

Fysiikka on siis lujilla, ja varmasti lihasta on palanut enemmän kuin tarpeeksi. Paino ei ole kuitenkaan tippunut (80,6 tänään) johtuen nesteytyksestä, ja tämäkin on omasta mielestäni hiukan huolestuttavaa...

Eniten touhussa on kyllä joutunut koville psyyke, kun näillä vaivoilla ei ole oikeastaan mitään tekemistä itse leukemian kanssa. Positiivisuus on väkistikin vaihtunut vitutukseen, joka vie aivan turhaa energiaa. Pieni lohtu oli tosiaan se, että ne mothrfuckers-blastit on nyt poissa, eli ensimmäinen hoitovaihe on tähän asti tuottanut haluttua tulosta. Tuo luuytimen elpyminen nyt saisi kuitenkin jo pikku hiljaa alkaa, niin päästäisiin eteenpäin...

Tuosta parin päivän takaisesta viestistä poiketen, on siis ollut erittäin hyvä, ettei paikan päälle ole ollut tunkua... Kamala myöntää, mutta vointi on ollut sen verran heikko, että vieraat olisivat saattaneet verottaa aika paljon voimia, vaikka normaalisti olen niistä reilusti saamapuolella. Olenko siis itsekäs?

Siispä, jos olette yrittäneet soitella, mailata tms. en ole oikeasti voinut vastata. Jatkossakin vastaan vain, jos puhuminen ei kuluta voimia, mutta samaan hengenvetoon: on mahtavaa että torjumisista huolimatta olette yhteydessä. Jos siis haluatte tulla morjestamaan, soitto ensin, sillä tilanteet voi muuttaa erittäin jyrkästi parikin kertaa päivässä...

Mutta jottei tästä nyt ihan pelkkää valitusvirttä olisi tullut, alla pari hauskaa detaljia...

Kuten monelle olen kertonut, lääkitysen ehkä sitä mielenkiintoisempaa antia ovat olleet harhakuvat, ja hallusinaatiot joita silloin tällöin (nyt vähemmässä määrin) unen ja valveen rajamailla näkyy. Esim, toissa yönä olitte aika moni täällä kanssani, kaikki valkoisissa, hymyilitte ja juttelitte kanssani. Samana yönä olin myös varma, että Risto-kissani (tosin valkoinen) hyppäsi tyytyväisenä nukkumaan jalkoihini.

Joskus kuvat ovat myös groteskeja, mutta harvoin pelottavia. "Paras" esimerkki tällaisesta on still -kuva kilpa-ajajasta Keke Rosbergin(?) ajopuvussa, makuullaan ajoradalla, ja kypärästä on kivitetty läpi isoja jääkuutioita...

Että sillai... ja kommentteja pliis! :-)