Laiskuus iskenyt blogin suhteen, eli pahoitteluni hiljaiselosta. Tiedän että moni on huolissaan, ja on hieno ajatus että niin moni tosiaankin ajattelee minua. Mitä sitä kieltämään? ;-)

Tilanne on jatkunut nousujohteisena; ei mitään suuria muutoksia, mutta aamuisin vähän parempaa oloa, ruoan maistumista jne. Infektioita ei ole ilmaantunut, ja minun puolestani ne saavat jäädäkin tulematta.  Parin päivän välein saan trombosyyttejä, ja todennäköisesti vielä jossakin vaiheessa myös punasoluja, mutta jos niillä selvitään ei voi kuin olla erittäin tyytyväinen!

Kakkajuttujakaan ei ole (vaikka uloste tuleekin märkänä), joten en nyt keksi edes millä huvittaisin teitä, rakkaat tukijani & lukijani... ;-)

Tällä viikolla jännitetään jo loppuviikosta sitten solujen nousua. Se on myös se hetki, milloin mahdolliset käänteishyljinnän oireet saavat alkunsa, joten jännitystä piisaa jo nyt. Eli kyllä se "päivässä elämisen" ohjenuora on vaikeaa, etenkin täällä eristyksissä. Parhaani yritän kuitenkin kestää myös tuon psyykkisen paineen, kun fysiikka näyttää olevan kohtalaisen ok...

Iso hali kaikille!